CAT POWER: The Greatest

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Jani Järvinen.
Cat Powerin eli Chan Marshallin edellinen albumi You Are Free oli yksi vuoden 2003 parhaista albumeista. Levyllä lauloi vakavasti masentuneelta kuulostava nainen uskomattoman kauniilla ja hauraalla äänellä lauluja, joiden tekstit eivät olleet Harlekiini-sarjoista. You Are Freen rinnalla Nick Draken tuotanto kuulostaa rillumareiltä.

Arvio

CAT POWER
The Greatest
Matador

Cat Powerin eli Chan Marshallin edellinen albumi You Are Free oli yksi vuoden 2003 parhaista albumeista. Levyllä lauloi vakavasti masentuneelta kuulostava nainen uskomattoman kauniilla ja hauraalla äänellä lauluja, joiden tekstit eivät olleet Harlekiini-sarjoista. You Are Freen rinnalla Nick Draken tuotanto kuulostaa rillumareiltä.

Albumia seurannut live-dvd lisäsi vetäytyvän ja ongelmaisen artistin maineessa olleen Marshallin myyttisyyttä. Lavakauhusta kärsivä nainen esitti kappaleet keskellä metsää niin pitkän etäisyyden päässä kamerasta, että kuvassa ei näkynyt kuin juuri ja juuri tunnistettava kitaraa soittava hahmo.

Marshallin suureksi läpimurtolevyksi veikkailtu The Greatest on levytetty Memphisin Ardent-studioilla. Saman katon alla on synnytetty rock-historian myyttisimpiin levyihin kuuluva Big Starin Third/Sister Lovers, jonka tunnelmassa on jotakin samaa kuin jo mainitulla You Are Freellä tai hienolla The Covers Recordilla, jolla Marshall esittää muun muassa hämmentävän omaperäisen version Satisfactionista. Ardent-studioilla ei kuitenkaan syntynyt 2000-luvun Sister Loversia, vaan soulahtava levy, joka esittelee uudenlaisen, iloisemman ja kepeämmän Chan Marshallin. Marshallin levy-yhtiö kysyi, kenen kanssa hän haluaisi levyttää uuden albuminsa ja taiteilijan yllättävä toive oli päästä studioon Al Greenin bändin kanssa. Greenin bändistä levyllä kuullaan Mabon ja Leroy Hodgesia. Muutkin levyllä soittavat muusikot ovat Memphisin legendoja.

Hienoltahan The Greatest kuulostaa, mutta suurin osa Marshallin musiikin koskettavuudesta on kadonnut. After It All -kappaleella jopa vihellellään. Kiva jos Marshallilla menee paremmin, mutta ei Cat Powerin levyillä pitäisi silti kuulua sellaista.

Marshallin ääni ei ole perinteisemmän instrumentaation seassa läheskään niin kaunis ja vangitseva kuin riisutumpaa taustaa vasten. Parhaita esityksiä levyllä ovat nimibiisin lisäksi Where Is My Love, Hate ja Love & Communication, joissa liikutaan samoissa syvissä vesissä You Are Freen materiaalin kanssa. Niissä Marshallin äänelle annetaan riittävästi tilaa ja ne pysäyttävät kuulijan. Tämän päivän artisteista samaan pystyy vain Antony Hegarty.

Lisää luettavaa