Chan Marshall uskaltaa tehdä lainakappaleista omiaan. Frank Sinatran, Hank Williamsin tai James Brownin kuuluisammat luennat eivät kummittele kuulijan korvissa, kun Cat Power ottaa kappaleista tekstin, muokkaa näkökulman omakseen ja sovittaa melodiat surutta uusiksi. Ramblin’ Man muuttuu Womaniksi ilman tuskallista hormoni- ja leikkaushoitoa. Samoin hieno versio Highwaymenin Silver Stallionista sisältää aika erilaisen seksuaalisen latauksen kuin alkuperäisen äijäporukan esittämänä.
Marshallin Bob Dylan -obsessiota läpikäyvä Song To Bobby on levyn ainoa uusi Cat Power -kappale. Se ei taida jäädä artistin hienoimpien teosten listalle, vaikka hauska sanoitus kertookin lämpimästä huumorintajusta, joka erottaa Chan Marshallin useasta totisemmin dramaattisesta virkasiskostaan.
Vaikka albumin selkeä päärooli on varattu laulajattaren äänelle, hoitaa taustabändi roolinsa virheettömästi. Rummuttelu ja kitarointi ovat mukavan rouheaa, ja vähäeleisyys ei käänny tylsyydeksi. Inhimillistä tarttumapintaa löytyy yhtälailla laulusta kuin soitosta. Siihen ei tarvita suuria krumeluureja, kuten levyltä löytyvä minimaaliseksi sovitettu traditionaali Lord, Help The Poor & Needy todistaa.
