EMMYLOU HARRIS: Red Dirt Girl

Monipuolisen cd-levystön selaamisesta oli mennä mielenkiinto, kun paikallisen asiantuntijaliikkeen klerkki laittoi Emmyloun ennakkolevyn soimaan. Fantastisen kaunis laulu toisensa jälkeen sai aatokset leijumaan maagisesti ylitse edessä olevien monipuolisten musiikillisten herkkujen. Daniel Lanoisin vuoden 1995 Wrecking Ball -albumilla löytämä hieno harras sovitustyyli kannatteli Miss Harrisin ainutlaatuisen tulkintaherkkää ääntä läpi äärimmäisen huolellisten kappalevalintojen. Mikään muu asia maailmassa ei sillä hetkellä tuntunut tuottavan yhtä sydämeenkäypää tunnelmaa ja hivelevän hienoa oloa.
Välitön kiintymys viettelevän suloiseen levyyn täydentyi silkalla ihailulla, kun kävi ilmi, että Red Dirt Girl koostuu kauttaaltaan Emmyloun itse kirjomista uusista sävelmistä. Muiden säveltämien laulujen ihaillun tulkitsijan omat laulut ovat nyt parempia kuin koskaan ja joka suhteessa Wrecking Ballin täyteläisen cover-valikoiman veroisia hienouksia. Musiikki soljuu muusikko-aisaparina tiiviisti toimineen Malcolm Burnin sovittamana Lanoisin viitoittamia polkuja. Vain pelkistetyn viehko One Big Love -laulu on lainaa Patty Griffiniltä, joka vaikuttaa myös levytyksen taustavoimissa.
Burnin olohuoneen intiimeissä sessioissa tunnelmoivat mukana Spyboy-tutut Daryl Johnson sekä Buddy ja Julie Miller, multimusikantti Ethan Johns, Luscious Jacksonin Jill Conniff, henkisisko Kate McGarrigle sekä kauniisiin duettoihin alttiit Bruce Springsteen, Patti Scialfa ja Dave Matthews. Lämmin yhteistyö vierailijoiden ja muusikoiden kanssa hohkaa suurenmoista studioviihtyisyyttä ja yhteishenkeä hienon kokonaisuuden luomisessa. Pienimuotoiset sävytykset, silkkihansikkain käsitellyt perkussiot ja hiljaiset soinnitukset eheytyvät rikkumattoman tyyneksi äänien soljunnaksi.
Harrisin henkeäsalpaava äänenkäyttö hallitsee suvereenisti äänitilaa. Välillä hän kertoo riipaisevan keskittyneitä tarinoita (Michelangelo, Boy From Tupelo), välillä tapailee levollista tuutulaulua My Baby Needs A Shepherd. Omiin muistoihin uppoaminen aukeaa runollisesti ja nostalgian kaikuisesti henkilökohtaisemmissa lauluissa Red Dirt Girl tai edesmenneelle isälle omistettu Bang The Drum Slowly. Koko albumin tiivistämä tunnelma kohoaa huippuunsa Hour Of Gold -hetken tavoittelussa, jossa maagisen hauraaksi eläytyvä laulutulkinta haipuu emotionaalisimmillaan hengästyneesti lähes kuulumattomiin.
Värisevästä hellyydestään huolimatta laulut uhkuvat melodista voimaa ja lauluntekoon uhratun hienostuneen käsityön komeutta. Kappaleet kasvavat ja versovat vakaasti hennoista alkusoinnuista vahvoihin säkeistöihin ja upeasti kirkastuviin kertosäkeisiin. Kaikki kaksitoista laulua ovat yhtä ja samaa mykistävän hienoa hartaushetkeä punaisen mullan neidon kunniaksi.