Emmylou on elementissään, ja kaikkien hänen armoonsa horjahtaneiden enkelien universumissa kaikki hyvin. Daniel Lanois'n aikoinaan vapauttama taivaallinen Spyboy-soundi kietoo hellään syleilyynsä uudetkin hymnit, folk-laulut, uusgospelit, synkeät ja surulliset tarinat sekä satunnaisen melodiaklassikon. Plaisir d'Amour tempaistaan Elviksen kylmenneistä näpeistä ja restauroidaan alkuperäiseen herkkyyteensä McGarrigle-systerien sävykkäällä tuella.
Kuka tahansa muu laulaja tukahtuisi Emmyloun hengästyneeseen ja hauraan haipuvaan vokalisointitapaan, mutta miss Harris tasapainottaa äänensä tunnevärinällä ja hiuksenhienolla herkkyydellä. Vaikutus on aina yhtä kouraiseva. Esimerkiksi Can You Hear Me Now'n säkeet haipuvat eläytyvästi joka rivillä ja silti hieno melodia liikkuu uskomattoman kauniisti. Sopii muistaa, että Harris laulaa upeasti myös kohtalokkaan matalaäänisissä kappaleissa, kuten levyn painokkaimmassa puntaroinnissa Time In Babylon.
Albumin eheästä ja haikeasta kirkkaudesta vain tylsähkösti pirteä Jupiter Rising särähtää tyylillisesti korvaan. Haitarin ja banjon säestämä Little Bird on Emmyloulle paljon istuvampi ja tarttuvampi ilakointi – eihän tässä toki mitään itkijämummoksi erikoistumista kaivata.
EMMYLOU HARRIS: Stumble Into Grace
Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Arvio
EMMYLOU HARRIS
Stumble Into Grace
Nonesuch
Stumble Into Grace
Nonesuch