EMMYLOU HARRIS: All I Intented To Be

Arvio julkaistu Soundissa 8/2008.
Kirjoittanut: MIKKO MERILÄINEN.

Viime vuonna 60 vuoden rajapyykin ylittänyt Emmylou Harris jatkaa sitä kovatasoisten albumien sarjaa, mikä alkoi vuoden 1995 Wrecking Ballilla. Tuolloin Harris palautti epäilijöiden mieleen, minkä luokan kantrikuningatar hän pohjimmiltaan on 80-luvun vaihtelevan tasoisista albumeista huolimatta.

Arvio

EMMYLOU HARRIS
All I Intented To Be
Nonesuch

Viime vuonna 60 vuoden rajapyykin ylittänyt Emmylou Harris jatkaa sitä kovatasoisten albumien sarjaa, mikä alkoi vuoden 1995 Wrecking Ballilla. Tuolloin Harris palautti epäilijöiden mieleen, minkä luokan kantrikuningatar hän pohjimmiltaan on 80-luvun vaihtelevan tasoisista albumeista huolimatta.

Uudemman vaihtoehtokantrisukupolven kunnioituksen Harris ansaitsi viimeistään vierailemalla Ryan Adamsin ja Bright Eyesin levyillä, mutta jälleen kerran hän osoittaa pääsevänsä omillaan vähintään yhtä huimiin tunnelmiin. Haikeatunnelmainen All I Intented To Be on täynnä verkkaisesti etenevää, näkemyksellisen pienieleisesti sovitettua ja lämmöllä tulkittua kantrifolkia. Muutamaan edeltävään albumiin verrattuna se on toteutukseltaan vähäeleisempää ja pelkistetympää, mutta levyn hauras tunnelma pysyy rikkoutumattoman tiiviinä alusta loppuun.

Suuri osa materiaalista on Harrisin omaa, mutta mukana on myös tulkintoja muun muassa Patty Griffinin, Tracy Chapmanin ja Merle Haggardin lauluista. Upeasti soittavaa bändiä täydentävät lukuisat vierailijat Dolly Partonista (hienosti sointuvat stemmat Goldilla) Buddy Milleriin. Yksi levyn kohokohdista on McCar­rig­len sisarusten kanssa kirjoitettu ja tulkittu Sailing Round The Room, joka alkaa luonnosmaisena, mutta lähtee bändin tullessa mukaan hienosti liitoon.

Alkuaikojen kirkkaus Emmyloun ää­­nestä hävisi jo kauan sitten, ja mukaan on jälleen tullut lisäannos haurasta karheutta. Toisin kuin ehkä voisi luulla, soi ääni kuitenkin kauniimpana ja sävykkäämpänä kuin koskaan.

Lisää luettavaa