EMMYLOU HARRIS: Spyboy

Kolmen vuoden takaisen, kehutun ja palkitun Wrecking Ballin jälkeen Grammylou on vetänyt henkeä ja vetää yhä tämän livetaltioinnin myötä. Spyboy onkin varsin onnistunut levy ja kiinnostava jo siksi, että sillä yhdistyvät onnistuneesti pitkän linjan countrylaulajan vanha ja uusi tyyli. Hänen kolmimiehinen yhtyeensä osaa olla intiimi ja vetäistä vaikka accapellana kauniin Calling My Children Homen. Tarvittaessa löytyvät myös rahkeet isomman, modernin soundin luomiseen tai Wheelsin perus- country-rockiin.
Itse en osaa vetää Harrisin musiikissa puristista rajaa Wrecking Ballin tuottaneen Daniel Lanois´n vaikutuspiirin kohdalle, kuten jotkut naista pitkään diganneet tuntuvat tekevän. Harrisin vanhatkin standardit, kuten Boulder To Birmingham ja Born To Run kuulostavat yhä raikkailta, eikä ummehtumisesta ole muutenkaan tietoakaan.
Lanois´n henki väijyy vahvana Spyboyn taustalla vaikka mies ei soittajistoon kuulukaan. Kolmen Wrecking Ballin biisin lisäksi levy päättyy uljaasti Lanois´n pitkään The Makeriin. Kiertue poikkesi aikanaan Suomessakin. Emmylou itse muistelee kansiteksteissä lämmöllä Vanhan keikkaa. Jos ette olleet ”savuisella pikku helsinkiläisklubilla” elokuussa 1996, hankkikaa katumusharjoituksena edes tämä levy.