FLOWER KINGS: Unfold The Future

Outoa, että tämän päivän paras neoproge-orkesteri tulee Ruotsista. Roine Stoltin johtama Flower Kings tuntuu löytäneen jostakin ehtymättömän innovaation lähteen: vuoden välein se pykää markkinoille toinen toistaan jännittävämmän levyn, joista moni on ollut vielä täyspitkä tupla. Niin myös yhtyeen uusin, Unfold the Future, joka yli kahden tunnin mitassaan vaatii kuuntelukerran jos toisenkin ennen kuin alkaa avautua vähääkään – onhan levyn aloituskappalekin jo yli 30-minuuttinen.

Kuten monet nykyiset progressiivisiksi luetut bändit, Flower Kings ei vaivaudu peittelemään 70-luvulta ammennettuja vaikutteita, mutta toisin kuin lukuisat genren kliseitä toistelevat kollegansa, se onnistuu lisäämään sekaan reilusti ikiomaa taikaansa. Uuden levyn paras kappale Monkey Business on yllättävänkin kompakti progeralli, joka tuo mieleen Gentle Giantin Playing the Game -klassikon. Massiivinen Devil's Playground sisältää välistä jopa zappamaisia oivalluksia. Tuore rumpali Zoltan Csorsz ja basisti Jonas Reingold pääsevät loistamaan impropohjaisilla instrumentaaleilla Christianopel ja Soul Vortex. Soitto vuorottelee juuri passelisti ankaran rytyytyksen ja pastoraali-idyllien välimaastossa.

Sävellysten suureellisuus toki vaatii, että kappaleissa pitää myös laulaa isoista asioista. Stoltin vuoroin metallisella, vuoroin hempeällä äänellä laulamat sanoitukset huokuvat kylmää pessimismiä siinä määrin, että laulajan maailmankatsomus alkaa huolestuttaa, mutta kielikuvat ovat yhtä teräviä kuin sävellyksetkin. Pieni itseironia ei ehkä olisi pahitteeksi bändille, mutta Unfold the Future on toteutettu niin rehellisellä asenteella, ettei musiikki missään vaiheessa ala kalskahtaa kornilta tai falskilta. Harvoin progen ystäville tällaista mannaa tarjotaan.