GODSPLAGUE: Evilution

Godsplague nousi hiljattain Suomen singlelistalle, ja Evilutionin perusteella on helppo ymmärtää miksi. Suomessa on aina pidetty raskaasti jyräävästä hard rockista ja metallista, minkä tekemisen jalon taidon Godsplague totta vie hallitsee.

Godsplagueta voi kuvailla lyhyesti yhtyeeksi, jossa Black Label Society kohtaa Panteran ja rokkaavamman Entombedin. Kuunnelkaapa vaikka kitaristi Euge Valovirran soittoa, se svengaa. Miestä ei turhaan kutsuta Helsingin Zakk Wyldeksi. Myös vokalisti Nico Hartosen särmikästä ulosantia kuuntelee mielellään, joskin se pääsee livenä vielä paremmin oikeuksiinsa. Herkät lauluosuudet toimivat levyllä paremmin kuin raivoaminen.

Evilution ei tarjoa varsinaisia klassikoita, mutta hyvää meininkiä ja hyviä ralleja sitäkin enemmän. Yllättäen parhaat biisit löytyvät albumin loppupuolelta: Guns 'N Rosesin Don't Cryta ja Bruce Dickinsonin Tears Of The -Dragonia yhdistelevä Burning Down sekä ankarasti rokkaavat Chicken ja Road Song todistavat, että Godsplaguelta kelpaa odottaa tulevaisuudessa jotain suurta. Siksi -Evilution kuuluu eittämättä tämän vuoden kotimaisten metallidebyyttien kärkeen Wintersunin ja Pain Confessorin esikoisten kanssa.