HEAVENLY: Dust To Dust

Kun Young Metal Gods -kisaa ei oltu keksitty, Noise signasi uusia bändejä nettisivujensa kautta. Se laittoi kuunneltavaksi nimettömiä näytteitä ja ranskalaisen Heavenlyn demo sai eniten palautetta. Nyt bändi on edennyt kolmanteen levyynsä ja lupausten lunastamisen aika olisi käsillä. Mitään järisyttävää bändi ei kahdella ensimmäisellään saanut aikaan ja kiertueistakin ovat mielessä lähinnä Edguyn lämmittelyt.

Heavenly käy taistoon sinfonisella powerilla. Taustalaulut pauhaavat jylhinä ja koskettimet luovat fanfaarimaista, helisevää vaikutelmaa. Barokkiteemoja tulee mieleen useammastakin biisistä. Näillä pääsisi pitkälle, jos ylikansoitetun power-genren paine ei kasvaisi sietämättömäksi: Heavenlyllä ei ole tarjottavanaan lisäarvoa tyyliin, jossa vain kirkkaimmat kyvyt onnistuvat olemaan munaamatta itseään. Toisaalta ylitarjonta ei ole Heavenlyn vika. Tällaista kiekkoa olisi tervehditty viisitoista vuotta sitten otsalohko maassa ja perse pystyssä kumartaen.

Materiaalia on tarjolla hirmuisesti, sillä vampyyritarinaa kuljettava tasalaatuinen teemalevy kestää 70 minuuttia. Pituudessa piilevät Heavenlyn kyvyt, sillä vaikea on äkkiseltään osoittaa pois tiputettavia biisejä. Laulaja ja biisinikkari Ben Sotto onnistuu kuulostamaan välillä Kiskeltä, välillä Hansenilta ja Kotipelto-vaikutteitakin kiekaistaan.

Soundit ovat luvattoman tuhnuiset. Juuri nyt, kun Heavenlyn pitäisi kuulostaa puhtaalta ja kirkuvalta, se raahaa juhla-poweriaan ällistyttävän suttuisena.