THE KEYS: The Keys

Arvio julkaistu Soundissa 12/2003.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
The Keysin juuret johtavat yhtyeeseen nimeltä Murry The Hump, joka vuonna 2001 julkaisi ainoaksi jääneen albumin Songs Of Ignorance Too Pure -merkin kautta. Murry The Humpin taru loppui lyhyeen, mutta yhtyeen ydinkolmikko kasaantui piakkoin uuden ja tyylikkäämmän nimen alle.

Arvio

THE KEYS
The Keys
Too Pure

The Keysin juuret johtavat yhtyeeseen nimeltä Murry The Hump, joka vuonna 2001 julkaisi ainoaksi jääneen albumin Songs Of Ignorance Too Pure -merkin kautta. Murry The Humpin taru loppui lyhyeen, mutta yhtyeen ydinkolmikko kasaantui piakkoin uuden ja tyylikkäämmän nimen alle. Nimenmuutos ei ollut ainoa parannus, sillä Songs Of Ignoranceen verrattuna The Keys on huomattavasti tasapainoisempi teos.

Sympaattisesta, mutta valitettavan kömpelöstä tusinaindiebändistä on kahdessa vuodessa kuoriutunut rohkea ja persoonallinen ryhmä, jonka näkemys on tyylimuutoksen rinnalla puhjennut täyteen kukkaansa. Olin jo muutaman kuuntelukerran jälkeen valmis antamaan levylle täydet viisi tähteä, enkä tarkemmankaan tutkailun jäljiltä näe mitään syytä vähentää pistemäärää. The Keys tekee vuonna 2003 saman kuin The Shins kaksi vuotta aiemmin – iskee ilman ennakkovaroituksia ja vie täysillä mennessään.

Useissa walesilaisissa bändeissä on selittämätöntä magiikkaa, eikä The Keys ole tässä suhteessa poikkeus. Aivan Gorky's Zygotic Myncin ja Super Furry Animalsin luomaan fantasiamaailmaan asti ei tämä trio kurkota, vaikka lievä tripin maku onkin koko ajan läsnä. The Keysin sointi nojaa vahvemmin 60-luvun rokin klassisiin ikoneihin, esimerkiksi The Byrdsin, Bob Dylanin ja Buffalo Springfieldin henki elää ja voi tällä levyllä hyvin.

The Keysin maanläheinen ote on hyvin epä-brittiläistä – edes Matthew Evansin laulama perusenglanti ei paljasta maantieteellisestä seikoista mitään. Hämäävyyttä lisäävät loistavan From Tense To Loose To Slack -kappaleen mariachi-puhallinosuudet, jotka tuovat mieleen kuvan pikemminkin paahtavasta Arizonasta kuin sumuisesta Walesista.

Terveen muistutuksen kaikille hifi-laadun suuntaan pokkuroiville antaa se, että tämä mestarillinen pitkäsoitto nauhoitettiin alkeellisissa olosuhteissa pelkkiin analogisiin neli-ja kasiraitureihin luottaen. Onhan laadukasta popmusiikkia ennenkin kivikautisilla laitteilla tallennettu, mutta The Keys ei tämän myötä ole joutunut tinkimään soundimaailman rikkaudesta tippaakaan. 

Lisää luettavaa