KOTIPELTO: Waiting For The Dawn

KOTIPELTO
Waiting For The Dawn
High And Loud

Kotipellon kiekko on huomattavasti helpommin lähestyttävissä kuin Tolkin soolo, mutta levyt kasattiin aivan eri lähtökohdista. Siinä missä Tolkki vapautti demoneita, Kotipelto laskee irti luovuutta, joka ei ole tällaisessa muodossa päässyt esille Stratovariuksessa. Muistatteko ne 80-luvun heavy-kiekot, jotka aloitettiin rokkipaloilla, jatkettiin jyräysosastolla, väritettiin pienellä akustisuudella ja päätettiin "pakolliseen balladiin", kuten tapana oli sanoa. Kova näyttämisen halu ja tekemisen meininki tiivistyi usein käsin kosketeltavaksi. Tässä olisi tarjolla päivitetty versio noista heavyn kunnian päivistä. 80-luvun elementit suorastaan huutavat tullakseen löydetyiksi ja mukavahan niitä on näin hyväntuulisen musiikin kalskeessa etsiä. Jossain kuullaan Maiden-tyylinen lopetus ja jossain kertosäe kellahtaa Scorpionsin puoleen. Janne Wirmanin koskettimet ujeltavat välillä 70-lukuisestikin ja kohta ilmoille kajahtaa Gates Of Babylonista kertovaa jylhyyttä.

Kotipellolle ehti kertyä täysi levyllinen kantavaa materiaalia. Waiting For The Dawn ei tosiaan ole niitä, nykyään niin harmittavan yleisiä levyjä, jotka voi huoletta pysäyttää kolmannen biisin jälkeen. Musiikillisesti ollaankin tekemisissä erittäin vahvan albumin kanssa. Vokaalimelodiatkin soljuvat mallikkaasti, mutta Timon lauluun alkaa jo kaivata uutta ilmettä. Iänikuinen kieku rupeaa turruttamaan ja mukaan toivoisi enemmän syvyyttä, joka toisi automaattisesti mukanaan myös erilaista tunteikkuutta. Sanoituspuolellakin tikat lentelevät välillä ohi taulusta, mutta se on pienempi synti.

Waiting For The Dawn on ärhäkkä ja historiaa arvokkaasti myötäilevä levy, jonka tekoprosessi saattaa hyvin tuottaa iloisia yllätyksiä ja perseelle potkimista Stratovariuksen Elements Part 1:n nauhoituksiin.