KOTIPELTO: Coldness

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Waiting For The Dawnin tekoprosessi ja siinä onnistuminen saattoi olla äärimmäisen tärkeä kokemus Timo Kotipellolle. Coldnessin tekoon ei tarvinnut lähteä kylmiltään, kun tuntuma omien biisien jalostamiseksi oli olemassa.

Arvio

KOTIPELTO
Coldness
High And Loud

Waiting For The Dawnin tekoprosessi ja siinä onnistuminen saattoi olla äärimmäisen tärkeä kokemus Timo Kotipellolle. Coldnessin tekoon ei tarvinnut lähteä kylmiltään, kun tuntuma omien biisien jalostamiseksi oli olemassa. Uusien työskentelytapojen opettelu farssin jälkimainingeissa ei kuulune muusikoidenkaan märkiin uniin.

Ensisoolon linjaus kohti perinteisempää heviä ja poispäin powerista ei ollut sattumaa, sillä sama suunta jatkuu Coldnessillakin. Säikäyttääkin melkoisesti, kun levyssä tuntuu aluksi olevan kammottavia aukkoja. Esimerkiksi rytmikitarat vaikuttavat yksiulotteisilta: soitto kyllä kulkisi, mutta ei ole mitä soittaa. Sama vaisun oloinen rapsutteleva rytmitys tuntuu vaivaavan jokaista biisiä ja kotonaan tyyli on vain Reasonsissa, jossa se toimii täydellisesti. Vaikein tapaus on Around, jonka säkeistöjen laulumelodiakin hapuilee pahasti.

Useammalla kuuntelulla aukot kuroutuvat pääosin umpeen, kun levyltä nousee esiin muitakin biisejä kuin Reasons ja aloitussiivu Seeds Of Sorrow. Esimerkiksi Journey Back jyskyttää vakuuttavammin esiin ja kohta ihmetyttää, miten raskaan kaunis Evening's Fall ei tuntunut aluksi missään. Kokonaan järkytyksestä ei pääse toipumaan, sillä pisimmät biisit Around ja Here We Are viipyvät ja jurraavat ja vaikutelma on kuin märässä betonissa kävelyä. Ei ihme, että kannessa kengät jätetään laiturille ja lähdetään soutamaan. Waiting For The Dawnin tavoin Coldness kuitenkin osoittaa, että Kotipelto pärjää omillaan. Reasonsin kaltaisia huippuja toki tarvitaan jatkossa enemmän, jotta albumikokonaisuudet muodostuvat varmemmiksi. 

Lisää luettavaa