Spiritualized-pomo Jason Pierce on brittirockin tinkimättömimpiä persoonia. 80-luvulla Spacemen 3 -yhtyeessä vaikuttaneen artistin ehdottomuus ilmenee musiikin lisäksi sitkeänä avaruusfiksaationa. Spiritualizedin kakkosalbumin Pure Phasen (1995) kannessa avaruuspukuinen Pierce käveli kadulla tuolloisen bänditoverinsa ja puolisonsa Kate Radleyn käsipuolessa, mutta And Nothing Hurtin yksinäinen spaceman tarpoo karua erämaata pää painuksissa.
Loputtoman kerroksellinen And Nothing Hurt on turpoavine äänivalleineen läiskäisy kaikkien niiden kasvoille, jotka uskovat pienen olevan kaunista. Herkkiä introja seuraavat puhaltimet, jouset ja paikoin ruhjovat kitarat äityvät lopulta sinfonisiin mittoihin sävellysten lähestyessä meditatiivista spacegospelia.
Ripeätempoinen rutistus On The Sunshine ja Piercen freejazzista mieltymystä stoogesmaisen grooven lomaan tarjoava The Morning After ovat poikkeuksia albumin suuresta kuvasta. Let’s Dance tanssii hitaalla Velvet Underground -poljennolla Piercenkin ikääntymisestä kielien.
Jason Pierce kertoo ajautuneensa hulluuden partaalle rakentaessaan universumin kokoisen And Nothing Hurtin laptopilla yksin kotonaan. Kuulijansa Spiritualizedin kahdeksas albumi päästää sentään hiukan vähemmällä.
