Levyarvio: Transsitaikatemppu ja kuinka se tehdään – Spiritualizedin henkivipeltäjät ovat jälleen täydessä vauhdissa

Spiritualized
Everything Was Beautiful
Bella Union

Pitkän linjan klassikkobändien tuoreita tuotoksia on hyödyllistä testata pienellä ajatusleikillä. Mitä jos tämä olisi uuden yhtyeen ensimmäinen levy, jolla ei olisi taakkanaan tai tukenaan minkäänlaista historiaa? Kiinnostuisiko kukaan?

J Spacemanin eli Jason Piercen luotsaama brittiläisen jumituspopin järkäle selviää tästä testistä hyvin. Jos Everything Was Beautiful -levyn komea orkestraalinen ja taiten kerrostettu hypnoosijunnaus olisi tulokkaan tekosia, olisin shokissa ja kaivaisin nerokortin esiin. Nyt emme puhu nerokkuudesta vaan taiteilijan vahvasta käsialasta ja pitkään hiotusta omasta äänestä.

Piercen musiikissa kiehtovinta on tapa, jolla hän loihtii kerta toisensa jälkeen samankaltaisista raaka-aineista nostattavan, lähes hengellisen tunnelman. Yksi sointu ja yksi pohjasävel jauhaa pohjalla, rytmi pysyy samana ja päälle kasataan asioita. Yksinkertaiset sävelkulut toistuvat, kietoutuvat hitaasti toisiinsa ja muodostavat vähitellen ylöspäin kohoavan spiraalin.

Samaan pyrkii miljoona kraut rockin kierrättäjää ympäri maailmaa. Heistä pieni murto-osa kykenee rakentamaan samanlaista pakahduttavaa nostetta ja vaikutelmaa melodisesta rikkaudesta kuin Spiritualized. Tällä kertaa transsitaikatemppu on toteutettu miellyttävän orgaanisessa hengessä. Tuntuu siltä kuin kuulija olisi talutettu konserttitilanteeseen valtavaan katedraaliin, jossa Jason Piercen johtamat henkivipeltäjät ovat täydessä vauhdissa.