Epic Thunder. Sen nimisellä instrumentaalilla käynnistyy Diskelmän uusi albumi. Täydellinen nimivalinta ja rautainen on rallikin. Sen tiluttelukitarat palauttavat ajankohtaiseksi niin ikään eeppisen väännön, mikä on lopulta metalia ja mikä punkia.
Niin kova kuin Kiss Of Chaos onkin, tuo pokkanaamaisuudessaan kylmä veto jää levyn huippukohdaksi. Tikutus on armoton läpi nelivitosella pyörivän vinyylin, mutta bändi ei saa enää intron lataamia odotusarvoja selätetyksi.
Jos punk on pelkkää vapautta ja välinpitämättömyyttä, olisi tiiviille töräykselle pitänyt antaa korkeampikin arvosana. Dilemma on tosin siinäkin, että tällaisen roinan arvottaminen on tarpeetonta. Asiansa osaava bändi tekee mitä ja miten haluaa. Kasassa ilmeisen epämääräisesti ja -säännöllisesti oleva yksi Suomen suosituimmista punknimistä vaan päästää itsensä helpolla: kahdeksalla biisillä levy on vähän kesken jäävä teos. Muutama roiskaisu lisää ei olisi laimentanut kokonaisuutta, vaan tuonut pikemminkin lisää tehoa.
Mutta mennään sillä mitä on. Ja se on kirvesbasson tahtiin pilkottua nopeaa, thrashin ja punkin sekaista tilitystä alkoholista, kaaoksesta ja vihasta kiivaalla haista paska -mentaliteetilla tarjoiltuna. Niin kuin bändi itsekin I Came Like A Rainilla tiivistää: ”No rules / No borders / No flags / No orders”.