MINERVA: Ennen kuin valkenee

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Minervan pitkäjänteistä työtä on arvostettava. Se teki tosissaan töitä jo viime vuosikymmenen puolenvälin tietämillä ja soitti kymmeniä support-keikkoja muun muassa Apulannan pahimman teinihysterian vuosina. Parista lupaavasta ep:stä huolimatta täyspitkää albumia on saatu odottaa.

Arvio

MINERVA
Ennen kuin valkenee
Merceedes

Minervan pitkäjänteistä työtä on arvostettava. Se teki tosissaan töitä jo viime vuosikymmenen puolenvälin tietämillä ja soitti kymmeniä support-keikkoja muun muassa Apulannan pahimman teinihysterian vuosina. Parista lupaavasta ep:stä huolimatta täyspitkää albumia on saatu odottaa. Vieläkin Minervalla riittää jossiteltavaa, ahkerasta pienlevy-yhtiöstä huolimatta yhtyeellä olisi kaikki edellytykset kestää myös isomman rattaiston pyöritys.

Monille Minerva henkilöityy kauriinsilmäiseen laulaja Sara Vilanderiin eikä syy ole yksin ulkonäössä. Solisti on kirjoittanut kahta yhteistyönä syntynyttä kappaletta (muun muassa Kauko Röyhkän kanssa työstetty Kaksi samanlaista) lukuun ottamatta kaikki tekstit ja tytön keimaileva ja avoimen flirttaileva laulutapaa varastaa monta kertaa pääosan. Jatsitytössä Saran syntinen kiehnäys on erityisen vaikuttavaa. Mutta keulakuva ei pelasta bändiä, jos ei ole mitään edustettavaa.

Albumi on rohkea kokoelma erityylisiä kappaleita, joita yhdistää oikeastaan vain yhtyeen hyvin kestävä tyylitaju. Ainoastaan laukkakomppisessa iskelmärock-palassa Oi Kaunis Katariina assosiaatiot Ville Leinosen uusromanttiseen pop-iskelmään ovat vähän liian ilmeisiä. Myös modernin koneistetut sovitukset eivät pue Minervaa orgaanista soittoa yhtään paremmin ja vain silloin yhtye on vaarassa hukkua massaan.

Minervan vuosien pohjatyön kuulee valmiudessa ja hallitussa kokonaisuudessa. On tiedetty mitä hakea ja näkemyksen sekä palavan innon lisäksi on ollut tarpeeksi resursseja niiden toteuttamiseen. 

Lisää luettavaa