NARCISSUS: Crave And Collapse

Hard coreakin voi vääntää, pilkkoa ja rakentaa uudelleen vaikka minkälaisiin muotoihin. Bändi hajosi Amerikan julkaisun jälkeen viime vuoden lopussa, mutta vaikka Narcissus on mennyt, Crave And Collapsea ei kannata unohtaa. Levy pesee hc:n kasvoja metallilla, grungella ja erikoisilla ratkaisuilla.

Riitaisen oloinen musiikki tuntuu ensin vaikealta, vaikka heti Division Of The Figureheadsin alussa kuulee, ettei tätä voi laskea käsistään ennen kuin saa selvyyttä sekaviin rytmityksiin. Ja koska Narcissus ei sekoita biisejään pelkästä sotkemisen ilosta vaan näkemyksellään luoda arvaamattomia tilanteita, sovitusten nerokkuus alkaa valjeta. Vähän niin kuin Meshuggah, vaikka eri tyylin rutistajasta onkin kysymys.

John Pope laulaa paljon puhtaita osia, mutta liittää niiden taustalle tai perään kireää rääkäisyään. Melodinen laulu saattaa murtua odottamattomassa paikassa sähäkkään huutoon, vaihtua puhemuotoon tai kuiskaukseksi. John LaRussan kitara puolestaan levittää ympärilleen utuista tunnelmaa, paitsi tietysti silloin kun päräyttää riffejään selkäpiitä karmivasti. Kun Justin Carrollkaan ei meinaa saada bassoaan aisoihin, levy alkaa nousta enemmän yleisfiilikseksi ja olotilaksi kuin yksittäisten biisien pötköksi. Jos haluat hallusinaatioita, tässä olisi turvallinen tapa.