Britannian Sylosisin ulosanti on vaihdellut vuosien varrella melodeathin ja metalcoren välillä. The New Fleshillä mutkat on vedetty suoriksi ja päädytty aika selkeästi jälkimmäisen tontille. Genrelle tyypillisesti tarjolla on Pantera-riffejä, tuplabassarirumpuja sekä karjutun ja melodisen laulun välistä vaihtelua.
Tempot ovat kiitettävän korkeita, eikä levylle ole jätetty minkäänlaisia hengähdystaukoja – mikäli äärimmäisen raskaita breakdowneja ei lasketa. The New Flesh on häijyydessään ja äärimmäisyydessään todella vaikuttava teos.
Levyn onnistuu myös kuulostaa tuoreelta, vaikka sen temput ovat parinkymmenen vuoden metalcoreperinteestä tuttuja. Kaikki on periaatteessa kuultu ennenkin, mutta Sylosis löytää vielä jonkin sovituksellisen kikan tai aiempaa suu remman vaihteen ja vääntää nupit yhteentoista.
Melkein silti toivoisin, että puhtaat lauluosuudet olisi jätetty pois. Brutaali mättö toimii niin hyvin, että All Glory, No Valourin kaltaisten biisien melodinen laulu tuntuu ainoastaan rokottavan albumin konseptia.
Vaikkei The New Flesh ole ihan täysosuma, kyseessä on selkeästi Sylosisin tähän mennessä paras levy.
