NIRVANA: With The Lights Out

Tie tämän kansion julkaisuun on ollut pitkä ja pirun kivinen. Onneksi vuosien vääntäminen ei ole langettanut varjoaan ensimmäisen kattavan Nirvana-boksin ylle. Pientä kompromissin hajua kuitenkin ilmassa leijuu. Osapuolien (Cobainin leski Courtney Love ja Grohl/Novoselic-kaksikko) näkökannat julkaisun sisällöstä ja rahojen jaosta eivät ole lähellä toisiaan ja lukkotilanteen ratkaisemiseksi on mutkia ollut pakko suoristaa.

Biisilistaa silmäillessä tuntuu, että Grohl, Novoselic ja miljoonat fanit olisivat With The Lights Outin myötä saaneet ainakin osittaisen voiton, mutta mitä syvemmin teokseen syventyy, sitä selvemmäksi käy, että Courtney on jättänyt kovia ässiä hihaan. Vuosien 1993-94 aikana nauhoitettua materiaalia on mukana niin nihkeästi, että ainakin toisen vastaavan koosteen ilmestyminen on vielä mahdollista Täytyyhän Courtneyn jollain tavalla eläkkeensä turvata, oma sooloura kun floppasi ennen kuin oli varsinaisesti käynnistynytkään.

Boksin kolme cd:tä on jaettu kronologiseen järjestykseen. Tätä aikajanaa seuraamalla käy ilmi, ettei matka räkäisestä autotallibändistä stadioneille loppujen lopuksi ollut kovin pitkä – pian alkupään harjoitustöinä toimineiden sävellysten jälkeen Cobain kirjoitti jo sellaisia Nirvana-klassikoiksi nousseita kappaleita kuten About A Girl ja Polly.

Suurempi mielenkiinto kohdistuu kuitenkin kokonaan vailla aiempaa julkaisua olleisiin kappaleisiin. Erityistä herkkua ovat Cobainin ja Mark Laneganin Leadbelly-tribuuttibändi The Juryn nauhoitukset vuodelta 1989. Nirvana-fanaatikkojen piirissä tämä duo nauttii suunnatonta kulttimainetta, mutta tähän asti vain harvat ovat päässeet sen aikaansaannoksia kuulemaan. They Hung Him On A Cross, Grey Goose ja Ain't It A Shame osoittavat, että 70-luvun hevin ja 80-luvun punkin lisäksi myös vanhan koulun bluesille oli Cobainin sydämessä varattu iso tila. Jos Cobain eläisi, olisi varsin todennäköistä, että miehen ilmaisu olisi kulkenut yhä juurevampaan suuntaan – aivan kuin Laneganillakin.

Selvästi tasalaatuisinta materiaalia on kerätty kakkoslevylle. Hienojen akustisten soolokappaleiden (Opinion, Lithium, Sliver) lisäksi siltä löytyy varsin hyvätasoisia demonauhoituksia Nevermindin (1991) kulmakivistä. Näissä versioissa Cobainin sanoitukset vielä hakivat lopullista muotoaan, eivätkä sovituksetkaan olleet yhtä jylhiä kuin bändin maineen sementoineella levyllä. Ehdottomasti tärkeintä antia boksilla ovat vuosien 1991-92 studiosessioista ylijääneet biisit Old Age, D-7 ja Return Of The Rat. Juuri näiden kolmen minuutin mestariteosten takia rahat kannattaa tähän pakettiin satsata – ja kaupan päälle saa vielä rutkasti toisarvoista materiaalia.

Old Age -kappale on surullinen esimerkki siitä, miten epäkunnioittavissa käsissä Nirvana-materiaali lepää. Courtney Love julkaisi kappaleen jo vuonna 1997 Holen My Body, The Hand Grenade -koosteella – ja vieläpä omissa nimissään! Nyt kuultu versio todistaa, että kyseessä on yksi Nirvanan hienoimmista biiseistä, jonka ulos jäämisen Nevermindilta selittää ainoastaan sen tempo – Come As You Aren, Pollyn ja Something In The Wayn rinnalle ei enää haluttu yhtään hitaampaa biisiä.

Boksin päättävä dvd on lähinnä kuriositeetti, mutta kuvakoosteen viimeiseksi jätettyä Terry Jacks -coveria Seasons In The Sun on vaikea katsoa palan nousematta kurkkuun. Cobainin laulaessa "We had joy, we had fun, we had seasons in the sun" -säkeitä riipivällä äänellä on tilanteessa jälkikäteen katsottuna karmivaa periksi antamisen makua.