PUDDLE OF MUDD: Life On Display

Kun kuulokuvaa typerästi nimetyn amerikkalaisyhtyeen debyyttialbumi Come Cleanista ei ollut, oli helppo niputtaa Puddle Of Mudd yhdeksi nu-metallin b-sarjalaiseksi sen kummemmitta tunnontuskitta. Mutta vielä mitä: Life On Display on ihan ehtaa post-grungea, varsinainen dieettikokisversio Alice In Chainsista. Mikä johtaa moraaliseen dilemmaan yhtyeen olemuksesta. On yksi hailee, miten Puddle Of Mudd vonkuvasti artikuloivan laulaja Wesley Reid Scantlinin johdolla missiostaan selviää. Tällainen musiikki on vuonna 2004 herttileijasen yhdentekevää. Ja jos oikein silmiin katsotaan, niin Puddle Of Muddin tasoiset bändit olivat tarpeettomia jo vuonna 1994.

Jotta latteus saavuttaisi matalan lakipisteensä, niin Puddle Of Mudd murehtii menestyksen tuomista paineista, petollisista ystävistä ja kaikista niistä muista kriiseistä, joista me tavikset ymmärrämme kovin vähän. Voi kun joskus tämänkin lajityypin yhtyeet ymmärtäisivät edes vaihtaa tekstien naurettavan valittavaa sävyä tai biisien tympeää keskitempoista tahtilajia. Niin ikään yllätys ei ole, että Life On Display on liian pitkä levy. Albumi lätkäistään käyntiin singlebiisi Away From Mella, minkä jälkeen se ei kehity mihinkään.

Life On Display ei ole yksiselitteisen huono levy. Mutta täysin turha se on.