RUFUS WAINWRIGHT: Out Of The Game

Arvio julkaistu Soundissa 5/2012.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Rufus iski etenkin Poses- ja Want One -levyjensä (1998 ja 2003) aikaan vahvasti. Huikean lahjakas ja persoonallinen, avoimen homoseksuaali kanukki tuntui kykenevän mihin vain, ainakin mitä tunteiden kyllästämään popmusiikkiin tulee.

Arvio

RUFUS WAINWRIGHT
Out Of The Game
Decca

Rufus iski etenkin Poses- ja Want One -levyjensä (1998 ja 2003) aikaan vahvasti. Huikean lahjakas ja persoonallinen, avoimen homoseksuaali kanukki tuntui kykenevän mihin vain, ainakin mitä tunteiden kyllästämään popmusiikkiin tulee. Niitä seurasi vielä pari varsin hyvää suuruudenhullun taidepopin ja kaupallisuuden rajalla keikaroivaa levyä, kunnes oli aika sukeltaa Judy Garland -versioiden kimppuun ja kiduttavan tylsien pianoballadien maailmaan Songs For Lulu -levyllä (2010).

Brittiläisen poptuottaja Mark Ronsonin kanssa tehty Out Of The Game palauttaa Rufuksen komeasti raiteilleen. Enimmäkseen keskitempoisena ja runsaana, mutta maanläheisenä keinuva albumi sisältää harmillisen vähän selkeästi erottuvia huippukohtia, mutta kiitettävän hyvässä terässä Rufuksen melodiakynä on. Levyn finaalina kuultava huimaavan kaunis, Rufuksen kuolleesta äidistä kertova ja hitaasti rakentuva Candles on siitä yksi parhaita esimerkkejä – koko Rufuksen uralta.

Tällä kerralla balladit (Song Of You, Montauk) onnistuvat poikkeuksellisen pakahduttavasti. Reippaampia vetoja vaivaa tunne siitä, että sävellysten rahkeet eivät riitä lunastamaan niihin liitettyjä hittiunelmia. Mukavan 1970-lukulainen pehmeä svengi niihin kyllä on saatu. Ronsonin ansiota lienee, että sovituksissa on virkistävän paljon vaihtelua.

Lisää luettavaa