RUFUS WAINWRIGHT: Want Two

Agnus Dei avaa Rufus Wainwrightin neljännen albumin amerikkalaiseksi (tai minkä hyvänsä maalaiseksi) pop-levyksi poikkeuksellisesti. Ensin raavitaan viulun kieltä, sitten toinen viulu alkaa valittaa balkanilaisessa mustalaishengessä unkarilaisen cimbalomin helistessä taustalla ennen kuin Rufuksen kohtalokas laulu ryhtyy latinankieliseen rauhanmessuun ison orkesterin saattamana. Vaikuttavaa!

Usein jos tutustuu artistiin luettuaan tästä vuolaita ylistyksiä, pettyy lopulta tätä kuullessaan, koska rima on mielessä noussut niin korkealle. Want Two kuitenkin hurmaa kovista ennakko-odotuksista huolimatta täysin. Sen edeltäjiä kuulemattomana en tiedä, miltä se niiden jälkeen tuntuisi, mutta näin "neitsyenä" uskon, että lauluntekijöiden eliittiin lukeutuvan Loudon Wain-wright III:n ja folk-komeetta Kate McGarriglen pojalle on tosiaan siunaantunut lahjakkuutta tavallista enemmän.

Pitkän levyn materiaali on pääasiassa peräisin samoista sessioista kuin "normaalimmaksi" kuvattu Want One, joka tekijän mukaan on "henkilökohtaisempi ja maskuliinisempi". Want Onen kannessa Rufus poseerasi haarniskassa, Want Two näyttää hänet muinaisena neitona!

Ylijäämäkamaksi tätä ei ainakaan voi sanoa. Laulut ovat ylellisen melodisia, eivätkä sikäli "vaikeita", mutta sinfonisine, ooppera- ja musikaalivaikutteineen sekä Wainwrightin homoutta peittelemättömine teksteineen ne ovat kaukana massapopista. Ällistyttävän varmaa tyylitajua ja hienostunutta herkkyyttä henkivästä paketista huokuu Tom Waitsin, Björkin tai Brian Wilsonin parhaista töistä muistuttava taiteellinen pelottomuus.

Isoista orkestraatioista – niitä ovat Rufuksen lisäksi viritelleet Van Dyke Parks, Maxim Moston ja tuottaja Marius De Vries – ja lauluharmonioista huolimatta levy ei ole pompöösi, vaikka yhdeksänminuuttisella Old Whore's Dietilla vierailevan Antonyn laulusta melodraama tihkuukin. Waiting For A Dreamilla Wainwright tosin laulaa "yesterday I heard they cloned a baby/now can I finally sleep with me" niin, että siinä kuulee yhtä paljon narsismia kuin ironiaa.

Levyn bonus-dvd tarjoaa 21 sävelmää, näitä ja vanhempia, livenä San Franciscon Fillmoressa sekä soolona pianolla että bändin kera.