Tämän homommaksi ja turhamaisemmaksi ei idea yksinkertaisesti voi tulla. Kesällä 2006 newyorkilainen keikari lauloi läpi musikaalitähti Judy Garlandin huhtikuussa 1961 pitämän kuuluisan konsertin, joka kuuluu viihteen historian rakastetuimpiin klassikoihin. Tietenkin hän äänitytti sen samalla lavalla kuin Garland aikoinaan. Samaan aikaan markkinoille laitettu dvd sisältää show’n Lontoossa kuvattuna.
Vaikka kuinka Rufus Wainwright olisi kuunnellut Judy Garlandin levytystä kehdosta asti, hänen tulkintansa Irving Berlinin, Noël Cowardin ja Cole Porterin sävelmistä eivät ole järin koskettavia tai edes kiinnostavia. Etenkin Rufusin kappaleesta toiseen samanlaisena väräjävä baritoni saa pitkästymään kauan ennen kaksituntisen paketin loppua. Alone Togetherin kaltaisia hetkiä, joissa tunne ja tulkinta kohtaavat täydellisesti, olisi kaivattu enemmän.
Vaikka sydämen kielet eivät koko ajan sanokaan ”Zing!” niin tosissaan Rufus tämän projektin kanssa tietenkin oli – aivan kuin taiteensa kanssa muutenkin. Ilmeisesti myös iso orkesteri nautti kiinnityksestä, sillä sen soitto vaikuttaa todella innostuneelta. Tokkopa sillä monta kertaa elämässä onkaan mahdollisuutta tämmöiseen tunnelmointiin ja hupsutteluun saman esityksen aikana.
