Mike Skinnerin eli The Streetsin mainio Original Pirate Material -debyytti (2002) tuntui ilmestyessään luonnolliselta jatkeelta 90-luvun brittipopille – nuori kundi tekee makuuhuoneessaan peribrittiläisen rap-levyn ja hänet nostetaan sukupolvensa äänitorveksi. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt teema-albumi A Grand Don’t Come For Free oli vielä osuvampi ja suositumpi. Sitten seurasi krapula.
The Hardest Way To Make An Easy Living -levyllä (2006) närkästynyt Skinner tilitti, kuinka vaikeaa on olla julkkis: ”Ei voi edes vetää viivoja ventovieraiden kanssa, kun kaikilla on kännykkäkamerat.” Se ei ollut hänen yleisönsä mielestä kovin kiinnostavaa. Neljännellä levyllä Skinnerillä on näytön paikka, mutta miehen uudet laulut eivät ole erityisen teräviä eivätkä hauskoja.
Kolmekymppisen muusikon kunniaksi on mainittava, että hän on nähnyt vaivaa uudistaakseen soundiaan. Soitetut taustat herättävät kiinnostuksen hetkeksi, mutta pian totuus paljastuu. On Skinner kuinka sympaattinen jannu tahansa, hän ei ole kotonaan kirjoittaessaan elämästä yleisellä tasolla, ilman näppäriin yksityiskohtiin ja oivalluksiin perustavia iskulauseita.
Everything Is Borrowed -levy esittelee Mike Skinnerin sisältä löytyneen pienen puunhalaajan ja lempeän humanistin. Positiivisen ajattelun voimaan uskovan kiekon keskeiseksi raidaksi nousee On The Edge Of A Cliff, jossa Skinner oivaltaa, että jopa paskalta maistuvan elämän eläminen on parempi vaihtoehto kuin kalliolta hyppääminen.
