THE STREETS: Original Pirate Material

Brittiläinen tanssimusiikki alkaa viiden vuoden kuolettavan tylsyyden jälkeen olla mielenkiintoista. Brittien kehittämä bootleg-kulttuuri, jossa sotketaan kahta biisiä yhteen on näyttänyt, että huumorintaju ja innovatiivisuus eivät ole täysin kadonneet saarivaltakunnasta. Valoa tunnelin päähän tuo myös The Streetsin debyyttialbumi, joka on saanut yhtä ekstaattisen vastaanoton kriitikoilta kuin The Strokesin debyytti viime vuonna.

The Streets on yhtä kuin 22-vuotias lapsenkasvoinen Mike Skinner. Skinner asui ennen levyn julkaisua Birminghamissa, joka on yksi Englannin ankeimmista kaupungeista. Ei ihme, että Skinner on viettänyt suurimman osan ajastaan neljän seinän sisällä Playstationia pelaten ja yrttejä Rizla-papereihin käärien. Siinä sivussa on syntynyt myös Original Pirate Material, joka lokeroidaan UK garage -genreen.

Original Pirate Material ei kuitenkaan ole levy, jota tuutataan sporttibemarista luu ulkona. Pääosassa levyllä on Skinnerin vahvalla brummie-aksentilla varustettu puherap ja arkirealismista ammentavat tarinat, jotka ovat nostamassa Skinneriä Briteissä sukupolvensa viralliseksi ääneksi. Kortisto ja Birminghamin harmaus eivät kuitenkaan ole tehneet Skinneristä angstista nuorta miestä. "Thanks to all the girls who dumped me and all the geezers beat me up or taxed me/you drove me to be so focused", Skinner toteaa albumin kansiteksteissä.

Tarinaniskijän taidon lisäksi Skinner osaa tehdä myös hyviä popkoukkuja ja hyödyntää popmusiikin back-katalogia. Esimerkiksi albumin kirkkainta helmeä, Let's Push Things Forwardia, tehdessään Skinnerin stereoissa on soinut The Specials tai vastaava 2-Tone-materiaali.

Original Pirate Material tullaan todennäköisesti äänestämään vuoden tanssilevyksi monessa julkaisussa. Täysiverinen klassikko se ei kuitenkaan ole. Se on vain harvinaisen persoonallinen ja innovatiivinen albumi, josta tulee hyvälle tuulelle.