THE STREETS: The Hardest Way To Make An Easy Living

Arvio julkaistu Soundissa 04/2006.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Kaikkihan tietävät, että jatkuva biletys ja julkkiksena olo on ihan helvetin rankkaa. Siitä tilittämisen kuunteleminenkin voi olla melkoisen rasittavaa.

Arvio

THE STREETS
The Hardest Way To Make An Easy Living
Locked On

Kaikkihan tietävät, että jatkuva biletys ja julkkiksena olo on ihan helvetin rankkaa. Siitä tilittämisen kuunteleminenkin voi olla melkoisen rasittavaa.

Mike Skinnerin kolmannella pitkäsoitolla hypätään mukaan kiihkeän nousun jälkeisiin hektisiin tunnelmiin ja sitä seuraavaan karuun laskuun. Aiemmin jokapojan arkipäiväistä sielunelämää partaveitsen terävästi kuvannut Skinner on melkoisen tehtävän edessä yrittäessään saada kuulijan kiinnostumaan esimerkiksi kiertue-elämän hotellietikettiin kuuluvasta huonosta käytöksestä. Kun Mike kaataa tunnetun laulajatähtösen vuoteeseensa ja seuraa myöhemmin vierestä tämän crackin käyttöä, raavimmeko päänahkamme verille arvuutellessamme kyseisen neitosen henkilöllisyyttä? Ollapa kärpäsenä katossa. Tai sitten ei.

The Hardest Way To Make An Easy Living voisi olla yksi vuoden tylsimmistä levyistä, jos kyseessä ei olisi The Streets, sillä Skinnerillä todella on sanan ja riimittelyn lahja. Uutukainen sijoittuu selkeästi vasta pronssille miekkosen kolmen julkaisun joukossa, mutta edeltäjät – Original Pirate Material (2002) ja A Grand Don’t Come For Free (2004) – ovatkin tämän vuosituhannen kirkkaimpien helmien joukossa.

Kaiken juhlahumun keskelle murtautuu todellisuus Mike Skinnerin isän poismenon muodossa. Kokkeliviivat, kevytkenkäiset naikkoset ja kaiken maailman hännystelijät asettuvat aivan toisenlaiseen perspektiiviin, kun kuolema kolkuttaa ovelle.

Lisää luettavaa