VIVA VERTIGO: Vulcan Gas Company

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Tanskalaisella Viva Vertigolla on niin vahvat yhtymäkohdat The Raveonettesiin, että Vulcan Gas Companyä on mahdotonta kuunnella täysin itsenäisenä äänitteenä. Albumi vaikuttaa paikoin The Raveonettesin tai The Jesus And Mary Chainin kevytversiolta. Edellisen kitaristi Sune Rose Wagner soittikin Viva Vertigon debyytillä Viva Viva (2004).

Arvio

VIVA VERTIGO
Vulcan Gas Company
Slingshot Sound

Tanskalaisella Viva Vertigolla on niin vahvat yhtymäkohdat The Raveonettesiin, että Vulcan Gas Companyä on mahdotonta kuunnella täysin itsenäisenä äänitteenä. Albumi vaikuttaa paikoin The Raveonettesin tai The Jesus And Mary Chainin kevytversiolta. Edellisen kitaristi Sune Rose Wagner soittikin Viva Vertigon debyytillä Viva Viva (2004).

Viva Vertigo tekee Viikatteen tapaan synteesiä vanhasta ja uudesta sillä erotuksella, että metalli ei kuulu tanskalaisten äänimaisemaan. Vuosikymmenten taakse viittaava twanginen kitara on kuitenkin keskeisessä osassa Vulcan Gas Companyn soundia.

Viva Vertigo siirtyy Strip Dip Dipperin surfpitoisesta taustalaulusta parin mainion garagepop-rutistuksen kautta Candy Youngin The Velvet Undergroundin ja Lou Reedin naiivimmalle puolelle. Eikä melodisen yksinkertaisuuden ylistys pääty tähän. Wind Full Of Diamonds ja Remember Me ovat kuin Lollipopsin I Will Stayn ja Lenne & The Lee Kingsin Stop The Musicin kaukaisina sukulaisina muistumia pohjoismaisen popmusiikin viattomuuden ajoilta. Lyriikoillaan ja Charles Bukowskille sekä Hunter S. Thompsonille omistamillaan biiseillä Viva Vertigo tosin hakee levylleen myös hieman karumpaa ilmettä.

Lisää luettavaa