YOHIMBE BROTHERS: Front End Lifter

Arvio julkaistu Soundissa 11/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kun levy-yhtiöiden viisi suurinta polkevat haastavaa musiikkia tekeviä taiteilijoita metsästäessään pikkuruisen topin parhaiten täyttävää seuraavaa listatuhkimoaan, jää valtavirran laidoilla pyörteilevän musiikin julkaisu entistä enemmän pienten firmojen harteille.

Arvio

YOHIMBE BROTHERS
Front End Lifter
Ropeadope

Kun levy-yhtiöiden viisi suurinta polkevat haastavaa musiikkia tekeviä taiteilijoita metsästäessään pikkuruisen topin parhaiten täyttävää seuraavaa listatuhkimoaan, jää valtavirran laidoilla pyörteilevän musiikin julkaisu entistä enemmän pienten firmojen harteille. Tässä pelastusoperaatiossa on yhden kuluvan vuoden komeimmista sulkahatuista kasannut urkuri John Medeskin luotsaama ketterä Ropeadope. Uusimmasta tarjokista vastaavat newyorkilaislafkan jo aiemminkin näkyvästi esiin nostama DJ Logic (Lee Jason Kibler, 30) sekä rajoja reilut kaksi vuosikymmentä rikkonut kitaramestari Vernon Reid (44).

Front End Lifterin punainen lanka on seksi. Tai niin nämä "orgaaniseksi Viagraksi" kutsutun afrikkalaisen Yohimbe-rohdon nimeen vannovat veljekset ainakin yrittävät kieliposkisissa kansiteksteissään selventää. Levyn avaa hektisissä merkeissä Hendrixin Purple Hazelle heiluttava Ponk, eikä tahti lähes tunnin mittaisella matkalla juurikaan laannu. Viettelyalbumiksi laukkaava ja rymistelevä Front End Lifter ei siis oikein sovellu, ei myöskään postkoitaaliseen fiilistelyyn. Ainoa varsinainen suvanto vuoristoradassa on nimensä veroinen Smoke and Du$t Dub.

Vaikka Kiblerillä ja Reidillä riittää luovaa hulluutta jaettavaksi asti, on kaksikko päättänyt kutsua kimppakivaansa mukaan taitavia ystäviään: paikalla poikkeavat Vernonin mainiot Living Colour -aseveljet Corey Glover, Will Calhoun ja Doug Wimbish sekä hänen ja Logicin yhteinen My Science Project -kollega Leon Gruenbaum. Heidän ohellaan tätä varsin jälkimodernia sekä urbaanin kiivasta levyä värittävät Prince Paul, Slick Rick ja muut. 

Lisää luettavaa