YUKON, AK: Sad Storyteller

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Tukholmassa vuosituhannen aattona syntyneen Yukon, AK:n debyyttialbumi on outo tapaus. Neljän miehen ja yhden naisen bändi soittaa country rockinsa kuin unelma; kuulemma suurelta osin livenä studiossa. Soinnin maanläheisyyttä korostetaan akustisilla kitaroilla ja ajoittain banjolla, viululla tai pedal steelillä.

Arvio

YUKON, AK
Sad Storyteller
Nome

Tukholmassa vuosituhannen aattona syntyneen Yukon, AK:n debyyttialbumi on outo tapaus. Neljän miehen ja yhden naisen bändi soittaa country rockinsa kuin unelma; kuulemma suurelta osin livenä studiossa. Soinnin maanläheisyyttä korostetaan akustisilla kitaroilla ja ajoittain banjolla, viululla tai pedal steelillä. Trumpetti ja saksofoni, jopa mellotroni, vilahtavat joissain kappaleissa. Pelle Ekerstamin ääni ja fraseeraus ovat kuin tehtyjä tälle tyylille eikä hänen laulujaankaan pääse moittimaan harrastelijamaisiksi. Kaikki on ikään kuin täydellistä. Ehkä liiankin.

Joka kerran levyä kuunnellessani – ja kertoja on ollut useita – ihmettelen yhtä paljon missä viipyy se tunne-elämys, jonka ilmeisesti pitäisi tällaiseen "todellisesta elämästä" tarinointiin kuulua. Ainoa yllätys tulee Talking 'bout The Weatherissa kun lähes akustisen, rummuttoman alkuosan jälkeen päälle rysähtää hämmentävän tönkkö tempo ja muhkea twang-kitara vääntää pienen, mutta hienon soolon. Kuinka ollakaan, se on ainoa mieleenjäävä raita tällä albumilla. 

Lisää luettavaa