Kiss-basisti Gene Simmons on jo pitkään hokenut haastatteluissa, että rock on kuollut. Simmons jatkoi mantran toistamista taas tuoreessa Consequence Of Soundin haastattelussa ja täsmensi, miksi hän näin ajattelee.
”Jos ajatellaan vuosia 1958-1988 eli 30 vuoden pätkää, sinä aikana oli Elvis, The Beatles, Rollarit, Pink Floyd ja niin edelleen. Sitten tuli raskaampaa kamaa kuten Metallica, Iron Maiden, jos haluatte laskea Kissin niin sopii, AC/DC ja näin päin pois. Sitten oli U2, Prince, Bowie, Eagles, kaikki diskokama, Madonna ja sen sellaiset, Motown-musiikki tietty… Mutta kun mietitään aikaa vuoden 1988 jälkeen, missä on uusi Beatles?” Simmons perustelee ajatustaan.
”Onhan meillä poikabändit kuten N’Sync, One Direction, BTS, XYZ, PTA ja hyvä heille, että he menestyvät. Mutta älkää kuvitelko liikoja – heti, kun pikkutytöt kasvavat, se suosio katoaa. Se on kuin sokeri: maistat sitä, se antaa pienen energiaboostin ja sitten se katoaa. Mutta eivät nekään ole kuin Beatles – he eivät tee biisejään tai soita soittimia itse. Toki me kaikki rakastamme Elvistä, mutta hänkään ei tehnyt biisejä. Mikään ei vain pärjää vertailussa Beatlesin kanssa.”
Simmonsin mukaan kyse ei ole siitä, etteikö lahjakkaita soittajia enää ole, vaan siinä, että musiikista ei haluta enää maksaa. Simmons syyttää piratismia siitä, ettei uusilla sukupolvilla ole mahdollisuutta nousta suuruuteen.
”Se on kuin kukka – ihmiset kastelevat niitä ja huolehtivat, että ne saavat tarpeeksi valoa ja sellaista. Mutta heti kun kääntää selkänsä eikä enää kastele kukkia, ne kuolevat. Sitten ihmiset ihmettelevät, miksei missään ole enää kauniita kukkia – no, koska te ette kastele niitä. Sitä saa, mitä tilaa”, Simmons vertaa.
”Rock on todellakin kuollut, mutta ei lahjakkuuden puutteen vuoksi vaan koska bisnesmalli ei vain toimi. Jäljelle jäävät livekeikat ja toivon todella, että kun rokotukset on saatu hoidettua, ihmiset alkavat käydä paikallisilla klubeilla ja tukevat uusia bändejä. Menkää ja nostakaa ja hoitakaa niitä kuin lattialla ryömiviä vauvoja, sillä nuo bändit tarvitsevat rakkautenne. Minuun asia ei vaikuta, minä saan elantoni kyllä, mutta nuo uudet bändit tarvitsevat huomiota. Älkää menkö pelkästään katsomaan Metallicaa tai Taylor Swiftiä tai Kissiä – menkää viikonloppuna paikalliseen kuppilaan, jossa on elävää musiikkia.”
”Enkä tarkoita vain tyyppejä, jotka painavat nappia ja tekevät EDM:ää – sekin on ihan okei, mutta jos sille kaverille antaa soittimen käteen, hän ei tietäisi mitä sillä tehdään. Tukekaa sitä sukupolvia lahjakkaita tyyppejä, jotka soittavat ja kirjoittavat itse. Älkää antako robottien viedä kaikkea.”
Myös Simmonsin bänditoveri Paul Stanley kommentoi aihepiiriä tuoreessa Canada Now With Jeff Sammut -haastattelussa ja tämä on ystävänsä kanssa hieman eri linjoilla – laulaja-kitaristin mukaan rock ei ole kuollut, vaikka se tällä hetkellä saattaa joskus siltä vaikuttaakin.
”Rockissa kuten elämässä ylipäänsä mikään ei ole tasaista. Jos vaikka mittaat jonkun pulssin ja se on heikko, se ei tarkoita, että hän on kuollut. Pulssi voi olla heikko, mutta se ei tarkoita, etteikö se ihminen voisi tulla takaisin entistä voimakkaampana”, Stanley pohtii.
”Mielestäni musiikki ei voi koskaan kuolla. Bändit eivät voi vuolla, rock ei voi kuolla. Tarvitaan vain joku, joka nostaa sen takaisin sille tasolle, jossa se on joskus ollut. Tietokone ei voi koskaan viedä ihmisen paikkaa musiikissa. Se voi lumota ihmiset ja jättää ne varjoonsa, mutta lopulta asioilla on tapana kiertää täysi ympyrä. [Rock] ei katoa – se saattaa nukkua, mutta tuolla on edelleen paljon bändejä, jotka tekevät musiikkia.”
”Kuten sanoin, pulssi voi olla hieman heikko, mutta potilas toipuu vielä.”
