Saimaa teki levyn keski-ikäisille, jotka innostuvat yhä Anthrax-paidoista ja Star Wars -leluista

11.3.2024 12:31

Matti Mikkolan kipparoima Saimaa-yhtye on väkevästi esillä lähikuukausina. Saimaan uusi studioalbumi Vol. 6 nimittäin julkaistaan 22. maaliskuuta, ja yhtyeen mittava kevätkiertue käynnistyy Hämeenlinnasta samana päivänä. Eikä siinä kaikki: seuraava albumi Vol. 7 ilmestyy jo ensi syksynä.

– Kahden levyn taustalla on ketsuppipulloilmiö. Ensin funtsittiin ja kehiteltiin ideoita – esimerkiksi lauluklangia – todella pitkään, ja sitten syntyikin reilu parikymmentä biisiä. Eikä mitään ihan kevyitä repäisyjä, vaan Saimaalle ominaisia pikkutarkkoja konstruktioita, sanoo Mikkola.

Ovatko levyt musiikillisesti samantyyppisiä vai tietoisesti erilaisia?

– Albumit on omasta näkökulmasta identtisiä ja tasavahvoja. Runsaasta materiaalista vaan leivottiin kasaan kaksi rieskaa, nyökkää Mikkola.

– Materiaali on Saimaan kontekstissa sillä tavalla uudenlaista, että biisit ovat nimenomaan biisejä esimerkiksi sanoineen ja kertseineen, eivätkä enää niinkään jameihin pohjautuvia juttuja.

– Tavallaan kyse on Saimaan debyyttilevyistä. Ollaan oltu aikeissa tehdä tällaisia albumeja koko yhtyeen olemassaolon ajan, mutta kun me ollaan myös ”thaitheilijoita”, niin spesiaalit kokeilut ovat vieneet välillä mennessään.

Entä sanoitukset?

– Levyillä on iso lyyrinen teema. Vaikka sanoituksia on tullut tehtyä kohta 30 vuotta, nyt on tullut ensimmäistä kertaa todella mietittyä ”mistä sä oikeasti haluat bändisi laulavan” -kysymystä. Ja sitten siihen löytyi ihan omat vinkkelit ja kulmat.

– Ehkäpä teeman voisi niputtaa jotenkin näin: ”Tässä ollaan kohta keski-ikäisiä, on muksut ja autot, ja silti edelleen on Anthraxin paita päällä ja Star Wars -lelut kehissä.” Mutta tiivistäpä tuollaiset ”adulting is hard” -jutut levyn nimeen… Ettäkö vaikka Lauluja aikuisuuden vaikeudesta? Arghh, se olisi ollut pelkästään banaalia. Numerot sivuuttavat tämän haasteen, ja ne myös näyttävät makeilta grafiikoissa.

Millainen kokoonpano levyillä vaikuttaa?

– Iso. Soittoilottelua piisaa. Kaikki vedettiin luonnollisesti livenä sisään, ei mitään koodailuja tai oikopolkuja. Voit kutsua boomeriksi, mutta kyllä musa oikeasti soitettuna vaan helisee niin paljon korkeammilla tasoilla.

– Ja ne laulut! Albumeilla on nelihenkinen solistiryhmä, jota mä metskasin, valmensin ja tutkin. Nyt sitten soi äänet niin, että tekee mieli kuolata euforisesti!

Millaista ilotulitusta keikoilla on lupa odottaa?

– Luvassa on sellaista musiikin vapautta ja luomuisen yhteissoiton riemua, että menisin kyllä itse katsomaan jos en olisi soittamassa!

Teksti: Timo Isoaho

Lisää luettavaa