Kun Motörhead-nokkamies Lemmy Kilmister kuoli vuoden 2015 joulukuussa, taiteilija Wes Winship oli tulloin San Franciscossa vierailemassa äitinsä luona. Mies halusi kunnioittaa edesmennyttä legendaa omalla tavallaan ja paineli Ocean Beachille ystävänsä Cory Weisskirkin kanssa maalaamaan betonimuuriin näyttävän Lemmy-aiheisen seinämaalauksen.
#NoJoke-kampanjan takana on muusikko Andrew Cole.
Entiset Motörhead-muusikot ovat järjestelemässä muutaman valikoidun konsertin sarjaa laulaja-basisti Ian ”Lemmy” Kilmisterin muistolle. Orkesterin ex-kitaristi Phil Campbell kertoo rock-toimittaja Mitch Lafonille, että hän ja Mikkey Dee aikovat lyöttäytyä yhteen erikoisvieraiden kanssa ja esittää pari tuntia tanakkaa Motörhead-jyräystä per ilta eri puolilla maailmaa. ”Haluamme tehdä jotakin erityistä”, mies toteaa suunnitelmista, lisäten: ”Aion tehdä kaikkeni, jotta saamme kasaan jotakin hyvin, hyvin erityistä.”
Timo Isoahon toimittama artikkeli on julkaistu alun perin Soundin numerossa 12/2015.
Vaikka musiikkimaailma onkin menettänyt reilun kahden vuoden aikana melkoisen joukon legendaarisimpia hahmojaan, harvassa ovat ne, joita muistellaan yhtä lämpimästi ja suurella kunnioituksella kuin kaksi vuotta sitten menehtynyttä Motörhead-ikoni Lemmy Kilmisteriä. Miehen matkassa 23 vuotta matkannut rumpalimestari Mikkey Dee kertookin Goldminen haastattelussa, että Lemmy olisi epäilemättä yllättynyt kaikesta kuolemansa jälkeisestä palvonnasta.
24. joulukuuta 1945 Stoke-on-Trentissä, Englannissa syntynyt Lemmy Kilmister kulki tunnetusti omia polkujaan niin musiikissa, kuin elämässä yleensäkin. Raskaammasta ilmaisusta tunnettu legenda ei koskaan pelännyt tarttua tunnettuihin rock-, blues, tai vaikkapa pop-standardeihin muokatessaan niistä omanlaisiaan, sanotaanko raa’asti groovaavia versioitaan. Yksi näyte tästä kyvystä onkin eittämättä tämä näkemys Chuck Berryn vuonna 1958 tunnetuksi tekemästä Run Rudolph Runista.
Lemmy ehti ennen kuolemaansa äänittää kitaristi Chris Declercqin tulevalle albumille kappaleen nimeltä We Are the Ones.
