Entinen Motörhead-kitaristi muistelee, kuinka sai kuulla Lemmyn kuolemasta – ”Hänen on täytynyt lähteä todella, todella nopeasti”

Motörheadissa kitaraa vuodesta 1984 aina orkesterin toiminnan loppuun saakka soittanut Phil Campbell vieraili hiljattain SiriusXM:n Trunk Nation With Eddie Trunk -ohjelman haastateltavana.

Jutustelun tuoksinassa puheenaiheeksi nousi se, kuinka Campbell sai kuulla legendaarisen Lemmy Kilmisterin kuolemasta joulukuun lopussa vuonna 2015.

”Soitin Lemmylle hänen syntymäpäivänään [24. joulukuuta], kuten aina, mutta hän ei vastannut puhelimeen”, Campbell muistelee. ”Juttelin [Motörhead-manageri] Toddin [Signerman] kanssa ja kysyin, kuinka Lem voi. Hän sanoi, että ’Hän ei voi kovin hyvin. Ehkäpä sinun ja Mickin [Motörhead-rumpali Mikkey Dee] pitäisi tulla moikkaamaan ja piristämään häntä.’ Puoli tuntia myöhemmin Todd sitten jo soittikin ja kertoi huonot uutiset. Hänen on täytynyt lähteä todella, todella nopeasti, mikä onkin luultavasti paras tapa.”

Motörhead ehti viimeistellä juuri ennen nokkamiehensä kuolemaa Euroopan-kiertueen, jonka kolmanneksi viimeinen keikka soitettiin Helsingissä.

”Hän teki niin paljon kuin vain pystyi, soittaen ja rokaten loppuun saakka”, Campbell sanoo. ”Olin todella ylpeä hänestä. Hän tahtoi vain jatkaa. Emme odottaneet Lemiltä mitään muuta. Hän oli ainutlaatuinen.”

Campbell myöntää joidenkin viimeisten keikkojen olleen kuitenkin ”vaikeita”.

”[Keikat] eivät olleet huonoja. Mokasimme pari biisiä siellä tai täällä, mutta keikat olivat kokonaisuutena loppuun saakka fantastisia. Sitä tunsi myötätuntoa Lemiä kohtaan, joka antoi kaikkensa. Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ihminen maailmassa, joka mokailee jonkin kappaleen kanssa. Monet meistä ovat tehneet niin. Sitä ei tapahtunut lopulta niin paljon. Sitä on liioiteltu. Keikat olivat todella hyviä.”

Campbellin mukaan Lemmy-tribuuttikonsertin mahdollisuus on edelleen olemassa.

”Olemme miettineet sitä pitkän aikaa. Haluamme kuitenkin varmistaa, että se tehdään oikein. Ihmisten täytyy treenata, emmekä halua liikaa porukkaa, ja että kaikki tulevat paikalle sanomaan, ’Joo, tiedän kyllä Ace of Spadesin’, ja sitten laulavat ensimmäisen säkeistön kahdesti. Tuollaistakin on tapahtunut aiemmin. Pidämme sen kuitenkin mielessä. Paljon riippuu myös siitä, kuinka oikeat ihmiset ovat käytettävissä, joka on oma painajaisensa. Jonain päivänä haluaisimme tehdä jotain todella mahtavaa. Se täytyy tehdä.”