Thrashin liigajyrä rymistelee kahdennellatoista levyllään taattua laatua pääosin totutuin ottein. Hitaanjylhä nimibiisi jyrnyttää yllättävän tuomiollisesti, mutta yleisesti ottaen riffimurjonta ei ole kokenut erityistä muutosta – miksi olisikaan, kun Gary Holt on todistetusti alan väkevimpiä runttailijoita.
2000-luvun puolella jokusen levyn karjunut Rob Dukes on palautettu mikinvarteen yhteistyön Steve ”Zetro” Souzan kanssa jälleen kerran päätyttyä. Muutos on omaan korvaani harmillinen, sillä Souzan näätämäinen kärinä oli leimallinen osa Exodus-soundia.
Dukes hoitaa kyllä homman, mutta rähinäpitoisemmat biisit menevät turhankin rähjääviksi. Melodisemmalla puolella ukko istuu kuvioon paremmin, mutta kyllä Zetroa tulee ikävä.
Biisimateriaali on pätevää. Puolivälin jälkeen junttaamisen oheen tulee tarttuvampaa hurlumheitä ja anthem-henkeä. 2 Minutes Hate ja Violence Works ovat riemukkuudessaan ehtaa kasarimenoa. Myös eeppinen Summon of the God Unknown toimii hienosti, joten perusrässäily tekee levyllä selkeästi miedoimman vaikutuksen.
