”Se sai minut kuuntelemaan uudelleen musiikkia useamman vuoden tauon jälkeen” – Tony Kakko listaa suosikkilevynsä

Levylistaukset jatkuvat Sonata Arctica -laulajan valinnoilla.

Timo Isoahon toimittamassa artikkelisarjassa suomalaismuusikot listaavat eri vuosikymmenien suosikkilevyjään, jotka ovat tehneet heihin lähtemättömän vaikutuksen. Omia listojaan ovat sarjassa päässeet listaamaan jo muun muassa Sipe Santapukki, Jarkko Martikainen, Tommi Liimatta, Kari Peitsamo sekä Ensiferumin Sami Hinkka.

Nyt omat lempilevynsä 70-luvulta tähän päivään saakka meille kertoo parhaillaan seuraavaa pitkäsoittoaan kynäilevän Sonata Arctica -yhtyeen laulaja Tony Kakko. Uuden materiaalin luomisen ohessa yhtye myös keikkailee ja bändin voi nähdä livenä seuraavan kerran perjantaina 27. heinäkuuta Rovaniemen Rock in the City -tapahtumassa ja seuraavana päivänä Tuuloksen Kapakanmäellä.

1970-luku: Queen – A Night At The Opera (1975)

”Albumilta löytyy Bohemian Rhapsody ja monta muuta klassikkoa. Monipuolinen pitkäsoitto mun ’ekalta lempibändiltä’. Queen on vaikuttanut omiin tekemisiini todella paljon.”

1980-luku: Queen – Live Magic (1986)

”Niin, kasari oli mulle ihan silkka Queen-vuosikymmen. Heräsin jossain välissä kuuntelemaan musaa ihan tosissaan, ja alkuvuodesta 1985 tai 1986 – en muista tarkemmin – joltakin Suomen tv-kanavalta tuli Queenin konsertti, ja sehän räjäytti nuoren miehen pään. Vuonna 1986 liityin Fazerin musiikkikerhoon, kiinnitettyäni huomion mainoksessa komeilleeseen Queenin Live Magic -konserttitallenteeseen. Tilasin kolme kasetillista musaa, ja yksi niistä oli tietenkin tämä live. Kuuntelin kasetin varttia vaille puhki. Live Magic oli iso juttu. Todella iso!”

1990-luku: Midnight Oil – Earth And Sun And Moon (1993)

”Queen oli yhä vaan ’isollaan’, etenkin 1990-luvun alkupuolella, mutta otetaanpa silti kehiin jotakin muuta kovan vaikutuksen tehnyttä…”

”Löysin Midnight Oilin Diesel And Dust -albumin (1987) Beds Are Burning -hittibiisin kautta. Diesel And Dustin jälkeen ilmestynyt Blue Sky Mining -albumi (1990) on joinakin päivinä suurin suosikkini, mutta valitsen listalle Earth And Sun And Moonin, sillä näin Midnight Oilin Helsingissä juuri tämän albumin maailmankiertueella. Se oli myös ensimmäinen kokemani keikka ulkomaalaiselta bändiltä, ja hitto, että siellä olikin hyvä meininki… Mainittakoon myös, että minulla on tapana palata Midnight Oilin levyjen pariin tyyliin kerran tai pari vuodessa, ja ne toimivat aina. Hienoa musaa ja painavaa asiaa!”

”Pitää myös mainita, että 1990-luvun toinen kunniamaininta menee Stratovariukselle. Heidän vaikutuksensa oli luonnollisesti aivan valtava, kun Sonata Arcticaa ryhdyttiin synnyttämään… Ja kävipä sitten niin, että vuonna 2000 Stratovarius julkaisi mainion Infinite-albumin ja yhtye lähti sen jälkeen seitsemän viikon mittaiselle Euroopan-kiertueelle… Ja he valitsivat Sonata Arctican rundin avausyhtyeeksi. Se oli huikea kokemus!”

2000-luku: Ray Charles – The Definitive Ray Charles (2001)

”Tämä musiikkihan on tehty paljon aikaisemmin, mutta valitsen tämän kokoelman, sillä se sai minut kuuntelemaan uudelleen musiikkia useamman vuoden tauon jälkeen… Kun näistä hommista tuli Sonatan myötä työtä, tavallaan se vei ilon pelkästä musan kuuntelusta.”

”No, kävipä sitten niin, että rakentelin muutamana helteisenä päivänä ladon lattiaa uusiksi maittavaa lonkeroa latkien ja jossakin kohdassa puheradion toistuvat ohjelmat alkoivat tympiä. Päätin tutustua levyhyllyni sellaisiin aarteisiin, jotka olivat jostakin syystä jääneet kokonaan kuuntelematta. Eräs löydöistä oli tämä Ray Charlesin kokoelma.”

”Minulle kävi siis niin, että piti ottaa ’muutama sata askelta taaksepäin’ ja mennä takavuosiin, että jaksan taas innostua uusista bändeistä ja jopa musiikkityyleistä. Charles myös johdatti minut yhä kauemmas menneisyyteen, hyvinkin askeettiselle ’mies ja banjo’ -osastolle, mutta se on jo oma tarinansa…”

2010-luku: Johnny Cash – American VI: Ain’t No Grave (2010)

”Olen viime vuosina huomannut missanneeni niin monia älyttömän hienoja bändejä ja julkaisuja, että olen jämähtänyt tälle ’menneisyyden tutkimisen’ tielle pahemman kerran… Toisin sanoen suurin osa viime aikoina kolahtaneesta musiikista on julkaistu 1920-1960 -luvuilla!”

”Mutta löytyyhän 2010-luvultakin jotakin… Johnny Cashin American-sarja on silkkaa rautaa, ja American VI: Ain’t No Grave ilmestyi sopivasti vuonna 2010. American-albumeilta löytyy todella upeita versioita hienoista biiseistä.

Paras musiikkikirja: ”Hyviä musakirjoja on paljon, mutta nostetaan tähän vaikkapa Mötley Crüen Törkytehdas. Onhan se melko väkevä kertomus bändistä, joka nousi klassikoksi – etenkin ulkomusiikillisten hurjastelujensa takia. Opus toimii samalla myös varoittavana esimerkkinä…”

Paras DVD: ”Nyt on paha… No, sain joskus lahjaksi Japanin-painoksen Queen + Various ‎– At The Freddie Mercury Tribute Concert – Special 10th Anniversary Edition -tupla- DVD:sta.”

”Onnistuin kuuntelemaan tämän konsertin aikoinaan joltakin ruotsalaiselta radioasemalta – vuosi oli 1992 – ja jäi mieleen, kun ruotsalainen selostaja paiskoi väliin omia kommenttejaan ja laulajien esittelyjä: ’Det här är Joorts Miikhael’. Olikin sitten hienoa päästä nauttimaan koko konsertista ilman ylimääräisiä sepustuksia ja ihan oikean kuvan kanssa!”