Livemusiikin ja ihmisten täyttämä kaupunki – Lost In Music 2021 sanoin ja kuvin, osa 1

Viime viikon lopulla juhlittiin rajoituksista vapautuneella Tampereella Lost In Music -kaupunkifestaria onnellisissa merkeissä. Soundi teki yhteistyötä Voionmaan koulutuskeskuksen journalistilinjan opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat levittäytyivät Tampereen klubeille ja raportoivat kokemastaan sanoin ja kuvin. Tässä tunnelmia ensimmäiseltä festaripäivältä, torstailta 7.10.
11.10.2021 08:25

Ursus Factory 
Pakkahuone

Stadin oma superduo Ursus Factory synnytti Pakkahuoneella lähes euforisen tunnelman heti keikan ensi sekunneilla. Keikka pärähti käyntiin vauhdilla herättäen yleisön mukaansa, ja allekirjoittaneen mieleen laminoitui alkukeikan upea veto rokkifanfaarista Mitä mies mitä äijä. Jos tuota ennen yleisössä ei tanssittu, niin nyt koko tanssilattia hytkyi tanssiaskeleista, moshauksesta ja innostuneesta hyppimisestä.
Ursus Factorya ei ole turhaan tituleerattu Suomen parhaaksi livebändiksi – kotona kajareistakin kovalta kuulostavat biisit heräävät keikkalavalla aivan uudella tavalla henkiin. Laulaja Jussi Pelkonen ja rumpali Aleksi Ripatti ovat konkareita lavalla, ja se säteilee kaksikosta kauas. He ottavat kontaktia yleisöön ja kyselevät sujuvasti kuulumisia. Tämän duon keikalla viihtyisi tuntikausia.
Niin Pelkosesta ja Ripatista kuin yleisöstäkin huokui koronan jälkeinen vapautuminen ja yhteys. Tätä se elämä parhaimmillaan on. Jalkojen pomppiessa kuin viimeistä päivää tuntui, ettei viimeistä kahta vuotta ole ollutkaan.
Eihän tässä voi muuta kuin kiittää ja kumartaa ja toivoa, että Ursus Factory palaa takaisin Tampereelle mahdollisimman pian. Lisää!
– Salli Salo

Jesse Markin. Kuva: Atte Tornikoski

Jesse Markin
Pakkahuone

Jesse Markin tuo musiikkirintamalle rohkeasti massatuotannosta poikkeavaa kuunneltavaa. Kesäkuussa 2021 uuden Noir-albuminsa julkaissut Markin on monille tuttu hahmo myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta, johon hän osallistui viime vuonna.
Bändi alkaa soittaa ja Jesse tulee esiin kuin tyhjästä. Itsevarmana, kuin ison maailman stadionartisti. Yleisöissä oli huomattavissa herääminen kun Treat kajahti soimaan miehen edelliseltä Folk-albumilta.
Jesse Markinin tapa esiintyä on mielestäni etäinen. Mies ei juurikaan puhunut yleisölle, se oli sellaista kappaletta kappaleen perään -tapaista, tasaista tykitystä. Tästä johtuen tuntui, että joidenkin kappaleiden kohdalla tunnelma ei välittynyt. Tämä oli pienimuotoinen pettymys, sillä etukäteen albumin kuunnelleena odotukset olivat esiintymiseen korkeat.
Jessen esiintyminen kesti 30 minuuttia, ja puolessa välissä huomasin tunnelman latistuneen. Artisti sai tilanteen hyvin paikattua ja ladattua viimeiset paukut loppuun, jolloin hän revitteli iloisesti lavalla. Tunnelma oli katossa, ihmiset tanssivat, ja bändi soitti kuin viimeistä päivää. Loistava keikan lopetus. Tätä fiilistä lisää.
– Venni Keskimäki

View. Kuva: Atte Tornikoski

View
Pakkahuone

Porilaisella View’lla on fanikuntaa enemmän maailmalla kuin Suomessa, sillä artisti on heittänyt runsaasti keikkaa Saksassa ja Itävallassa. Räppärin toinen albumi I Saw The Same Dream Every Night on henkilökohtainen sukellus View’n eli Juuso Ruohosen elämään.
View on vahva lavapersoona, jonka esiintymisestä huokuu kaunis synkkyys. Ulkoinen habitus on kohdillaan, mies tihkuu ammattitaitoa ja kokemusta.
Kappaleiden ollessa henkilökohtaisia ja artistia itseään koskettavia on eläytyminen luonnollista ja samaistuttavaa. Hän oli läsnä hetkessä ja otti yleisön mukaan. View ei vain esiintynyt meille vaan koin, että jaoin yhteisen hetken hänen  kanssaan.
Yleisön joukossa oli huomattavissa kaksijakoisuutta, oli niin faneja kuin ensikertalaisiakin. Yhteistä kuitenkin oli yllämme leijaileva tunnelma.
Olen myyty, ja View sai uuden aktiivisen kuuntelijan.
– Venni Keskimäki

Tiisu
Olympia

Tiisun keikka oli hyvin energistä ja yksinkertaista rokkia, ja live-esiintyminen oli näkemisen arvoinen kokemus. Kehollinen heittäytyminen ja ylilyönnit toivat tunnelmaa, eikä juuri häirinnyt vaikka kaikki sävelet eivät välttämättä osuneetkaan kohdalleen. Bändi mietti itsekin, että ”kehtaako tällaisia huligaaneja pyytää keikalle”. Soitinten vaihtaminen lennosta ei myöskään tuottanut ongelmaa. Keikka toi hetkessä elämisen fiilikset vahvasti esiin.
– Onni Ahonen

Mercury Circle. Kuva: Tero Huhtala

Mercury Circle
Yo-talo

Jaani Peuhun sanojen mukaan Mercury Circlen musiikkigenre on “new doom”, ja heidän soundinsa sen kyllä todistaa. Heti ensimmäisen kappaleen alussa tunnelma asettui kohdalleen, eikä se siitä ratkennut ennen viimeisen biisin loppusoittoa. Elektronisten soundien ja goottirockin yhdistelmä vain yksinkertaisesti osuu ja uppoaa, eivätkä bändin jäsenet olleet ainoita, jotka eläytyivät tähän musiikkiin – vaan myös Yo-talon torstai-illan suurin yleisö. Tässä on bändi, jota seurata tulevina vuosina.
– Tero Huhtala

Wheel. Kuva: Tero Huhtala

Wheel
Yo-talo

Progebändi Wheel antoi kaikkensa jäädäkseen yleisön mieliin. Ja siinä he onnistuivat. Todella vahvaa tykitystä alusta loppuun. Tool-inspiraatio näkyy Wheelin musiikissa kirkkaana, mikä ei missään nimessä ole huono asia.
Yhtyeen laulaja James Lascelles totesi keikan aikana kuinka hienoa on olla takaisin lavalla nyt, kun koronarajoitukset ovat alkaneet hellittää. Hän toiveikkaasti mietti, että olisi hienoa, jos tämä olisi merkki normaaliin paluusta, johon koko yleisö varmasti pystyi samaistumaan. Keikkoja on ollut ikävä kaikilla, eikä parempaa paluuta livemusiikin seuraan olisi voinut pyytää, kuin mitä Wheel yleisölleen soi.
– Tero Huhtala

Balance Breach. Kuva: Tero Huhtala

Balance Breach
Yo-talo

Balance Breach on vuonna 2015 perustettu, Mikkelistä lähtöisin oleva metalcore-bändi, jonka kappaleissa on elementtejä muun muassa melodisesta metallista ja post-hardcoresta. Yhtye oli elokuussa viikon YleX Nosteessa -bändi.
Yhtyeen uusin julkaisu Escapers Of Paradise on saanut hyvän vastaanoton. Kappaletta on soitettu radiossa myös raskaiden asemien ulkopuolella. Balance Breach julkaisee ensi vuoden puolella toisen studioalbuminsa.
Esityksestä huomasi, että yhtyeellä on muutama vuosi kokemusta takataskussa. Muusikot olivat rentoja, mutta erittäin energisiä ja eläytyivät musiikkiin. Lavan pienestä koosta huolimatta tilaa käytettiin hyvin hyödyksi ja yleisö saatiin tunnelmiin. Minusta oli ihana nähdä, miten yhtyeen laulaja Aleksi Paasonen osoitti kiitollisuuttaan yleisölle ja festarin työntekijöille kappaleiden välissä.
On ihme, että yhtye ei ole tunnetumpi, mutta uskon, että he saavat tulevaisuudessa lisää hyvin ansaittua huomiota. Odotan innolla uutta albumia ja sitä, mihin suuntaan musiikki menee.
– Anniina Karppinen

Edge Of Haze. Kuva: Tero Huhtala

Edge Of Haze
Yo-talo

Pääkaupunkiseudulta oleva Edge Of Haze on vuonna 2010 perustettu, progressiivista metallia soittava bändi. Yhtyeen musiikki on raskaamman ja rauhallisen sekoitusta. Uusin single The Other Side on huikea biisi, jossa kuuluu bändin oma soundi.
Kappaleet ovat tarttuvia ja niissä on mahtavia kitarasooloja. Biiseissä on usein kaksi eri laulutyyliä, jotka sopivat kauniisti yhteen. Se myös tukee bändin melodista musiikkityyliä. Esiintymisestä oli helppo nähdä bändin kokemus. Bändistä huomasi, että he pitivät hauskaa, ja yleisö oli myös fiiliksessä mukana.
Edge Of Haze on ollut pystyssä jo aika pitkään, ja viimeisimmät biisit ovat olleet edellisiä lupaavampia. Voin nähdä bändin suosion kasvavan lähivuosina. Mielestäni yhtye on aliarvostettu.
– Anniina Karppinen

Averagekidluke
Telakka

Telakalla todistettiin jälleen kerran, ettei onnistuneeseen keikkaan tarvita monimutkaista tekniikkaa tai valtaisia show-elementtejä. Averagekidluke onnistui vetämään energisen ja tiiviin kokonaisuuden kahdestaan tuottajaystävänsä Yadin kanssa pelkkä läppäri ja mikrofoni apunaan. Averagekidluken flow ja melodinen rap ovat maailmanluokkaa ja tuovat ensimmäisenä mieleen australialaisen The Kid Laroin. Tästä huolimatta Averagekidlukesta huomaa, että hän on uransa alkuvaiheilla. Kokemuksen puute näkyi jännityksenä keikan alussa, mutta se peittyi nopeasti tekemisen ilon ja näyttämisen nälän alle.
Hänen live-esiintymisensä uhkui energiaa yleisöön niin, että moni rohkaistui nousemaan penkistä ja hytkymään musiikin mukana. Nuoren intohimoisen artistin kuunteleminen sai parhaimmillaan kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Vajaan puolen tunnin keikan kruunasi viimeinen kappale, jonka aikana Averagekidluke herkistyi laulaessaan siitä tuesta mitä hän läheisiltään saa.
Averagekidluke on hiomaton timantti, jolla on potentiaalia suuruuksiin. Lisää biisejä, lisää keikkoja ja lisää kokemusta, niin parin vuoden päästä tämä timantti saattaa jo häikäistä.
– Aaro Karsimus

Punomo
G Livelab

Turkulainen Punomo toi vanhaa 70-luvun soul-henkeä Tampereen torstai-iltaan. Positiiviset laulujen sanat loivat toivoa ja valoa syksyyn. Välillä laulu kuitenkin jäi hieman liikaakin puhallinsoittimien jalkoihin, jolloin sanoista oli vaikea saada selkoa. Muuten kyllä toimiva kokonaisuus. Hymyistä päätellen he todella nauttivat esiintymisestä. Kitaran ja puhallinsoittimien vuorottelu oli hyvän kuuloista.
– Onni Ahonen

Lyyti. Kuva: Tiia Moisio

Lyyti
G Livelab

Suomi-indien puhutuimpiin nimiin lukeutuvan Lyytin keikka sopivan intiimissä G Livelabissa oli täynnä iloa, surua, melankoliaa ja kiperiä aiheita.
Lyytin kaunopuheisen kantaaottava ulosanti hurmaa kuulijan kuin kuulijan ravisuttavan herkillä ja runollisilla kappaleillaan, jotka herättävät syviä tunteita, mutta pysäyttävät myös kuuntelemaan tarkasti, mitä kappaleissa sanotaan. Lyyristen sanoitusten kautta käsitellään suuria ja tärkeitä aiheita, kuten ilmastonmuutosta ja mielenterveysongelmia. Vaikka aiheet ovat kipeitä ja paikoin synkkiäkin, pohjavire pysyy positiivisena ja Lyyti jättää hymyilevällä olemuksellaan mielen toiveikkaaksi.
Tunteikkaiden ja unenomaisten kappaleiden lisäksi Lyytin settiin mahtui mukaan tanssittavaakin sävelmää, joka ilahdutti leikkisyydellään. Bändin stailaus oli rennolla tavalla elegantti ja klassinen.
Ujon oloinen Lyyti oli herttainen esiintyjä, joka ei paljoa setin aikana puhunut, mutta kosketti senkin puolesta. Ainutlaatuisella laulutyylillään hän ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi.
– Viivi Päiväsaari

Pihlaja. Kuva: Atte Tornikoski

Pihlaja
Tampere-talo

Konserttisalin valtaa mystisen utuinen tunnelma ja ympärillä kuuluu naisen kuiskailua. Pihlaja astelee lavalle, missä seisoo unisiepparilla koristeltu mikkiteline. Hän kävelee mikin luo ja aloittaa keikan kappaleella Tervetuloa. Kappale ei toivota tervetulleeksi yleisöä, vaan se saattaa kuuntelijat mukaan keikan teemaan: naiseuteen. Esitetyt kappaleet kertovat nuoren naisen elämästä, siitä kuinka naisella on oikeus tuoda esille omaa seksuaalisuuttaan, eikä toimia vain objektina muille. Pihlaja ei mahdu, eikä halua mahtua naisille asetettuun rooliin. Hän on omien sanojensa mukaan “naiseuden sanansaattaja”. Itsevarma nuori nainen, joka ei unohda mainita debyyttialbuminsa myyneen kultaa.
Vaikka Pihlajasta huokuu esiintyjänä itsevarmuus ja niin sanottu boss bitch -asenne, löytyy hänestä myös herkkä, jopa epävarma puoli. Keikalla hän esittää toiseksi uusimman singlensä Paha barbi, missä hän pohtii naiseuden ristiriitoja. Hän uskaltaa kertoa olevansa ristiriitainen tyyppi, mikä on johtanut eroihin, joista myös useat hänen kappaleensa kertovat. Kaikki hänen esittämänsä kappaleet eivät siis ole pelkkää naisenergian tykitystä, vaan ne tuovat esille naiseuden moninaisuuden.
Keikka oli yksinkertainen, mutta kaunis ja toimiva. Minulle ennestään lähes tuntematon r&b-artisti onnistui luomaan lähtemättömän vaikutuksen.
– Maija Veteläsuo

Pyrythekid. Kuva: Akseli Koskipää

Pyrythekid
Tampere-talo

Pyrythekid esiintyi toisena Tampere-talolla, joten yleisö oli hieman jo lämmennyt illan tunnelmaan. Tosin mielestäni paikka oli suunniteltu huonosti etenkin rap-artisteille. Oli hieman kiusallista niin yleisölle kuin varmasti esiintyjällekin, että katsojat olivat kuin liimattuina penkkiin ja kuuntelivat keikkaa hievahtamatta kuin jotain jouluorkesteria.
Pyrythekidiä mainostetaan yhtenä tämän hetken kuumimpana nousevana rap-artistina, eikä syyttä. Lavaesiintymisessä oli hieman hakemista, siitä jäi suurimpana mieleen artistin ravaaminen edestakaisin pitkin näyttämöä.
Nykypäivänä kun suuri osa rapiksi nimetyistä biiseistä muistuttaa enemmän perus popmusiikkia, on ihanaa nähdä ja kuulla välillä kunnon räppiä.
Lyhyt keikka jätti positiivisen vaikutelman artistista. Uskonkin, että häntä tullaan varmasti tulevaisuudessa näkemään lisää Spotifyn top-listoilla.
– Nea Mella-Aho

Jambo. Kuva: Atte Tornikoski

Jambo
Tampere-talo

Jambon energinen esitys sai useimmat katsojat nousemaan ylös Tampere-talon penkeistä tanssimaan vahvan basson tahtiin. Nuoresta artistista huokui aito hauskanpito hänen ottaessa kontaktia yleisöön ja vitsaillessaan DJ:n kanssa, synnyttäen näin tuttavallisen tunnelman sekä poistaen esiintyjän ja yleisön välille syntyvän rajan. Kappaleiden värikkäät sanoitukset viihdyttivät varmasti myös niitä ensi kertaa kuulevia.
Kompakti esitys piti sisällään kaiken olennaisen ja todisti, ettei onnistuneeseen keikkaan tarvita tuhopäin aikaa, laajaa kappalelistaa tai pitkiä spiikkejä kappaleiden välissä. Jambo osoitti, että kaikki mitä tarvitaan on huikean, miltei intiimiltä tuntuvan tunnelman luominen yleisön kanssa. Hän onnistuikin siinä jättäen yleisön kaipaamaan vielä lisää.
– Sonja Engberg

William. Kuva: Atte Tornikoski

William
Tampere-talo

Aurinkolasit päässään esiintyvä räppäri William on parhaiten tunnettu jättihitistään Penelope.
William otti kontaktia yleisöön ja Tampere-talon illan ainoana esiintyjänä pyysi yleisön seisomaan ja tanssimaan. Räppärin oma liikkuminen lavalla oli vähäistä. Koko keikan ajan William vain seisoi mikin edessä, joka latisti esityksen tunnelmaa. Välispiikit olivat humoristisia, kun William pyysi yleisöä ostamaan hänen t-paitojaan, jotta “saadaan makaroonii mun pöytään”. Räppäri piti paljon välispiikkejä, mutta välillä puheesta oli hankalaa saada selvää.
Keikan kohokohta oli Ympyrää, jossa oli feattaamassa räppäri Bizi. Esitys sai eloa ja fiilistä, kun William ja Bizi vetivät yhdessä. Illan päätöskappale Penelope oli hienoinen pettymys. Yleisö istui paikoillaan ja tunnelma salissa oli melko laimea.
– Elina Seppänen

Kuvagalleria: Moon Shot (Pakkahuone)
Kuvat: Pirjo Tuominen 

Moon Shot lunasti odotukset täydellisesti! Tämä superkokoonpano on taatusti kaikkien kuuntelulistalla viimeistään nyt.

Kuvagalleria: Yeboyah (Pakkahuone)
Kuvat: Pirjo Tuominen

Yeboyah sai energisellä esiintymisellään taatusti koko Pakkahuoneen tanssimaan.

Kuvagalleria: Arppa
Kuvat: Ida Olkinuora

Louie Blue. Kuva: Atte Tornikoski

Ilon. Kuva: Atte Tornikoski


Kirjoittajat ja kuvaajat ovat Voionmaan koulutuskeskuksen journalistilinjan opiskelijoita. 

Lisää luettavaa