Tänään 5.7.2025 (sattumoisin päivälleen 20 vuotta alkuperäisen Black Sabbath -nelikon viimeisen Helsingin-keikan jälkeen) heavy metal -legenda Ozzy Osbourne jättää hyvästit keikkalavoille lopullisesti nousemalla viimeisen kerran lauteille synnyinkaupungissaan Birminghamissa. Osbournen jäähyväisten ympärille on rakennettu kunnon spektaakkeli, jossa ovat mukana myös viimeistä kertaa yhdessä alkuperäisellä kokoonpanollaan esiintyvän Black Sabbathin lisäksi pitkä lista Ozzyn ja Sabbathin innoittamia bändejä Metallicasta Guns N’ Rosesin, Slayerin, Panteran ja Toolin kautta Rival Sonsiin ja Mastodoniin.
Kukin illan artisteista esittää konsertin aikana 1-2 kappaletta omasta tuotannostaan sekä 1-2 kappaletta Black Sabbathiltä tai Ozzyn soolotuotannosta. Lauteilla nähdään myös varta vasten tätä konserttia varten kasattuja all star -ryhmiä, jotka niin ikään esittävät Ozzyn/Sabbathin kappaleita vaihtuvien solistien kera.
Loppuunmyytyä tapahtumaa pääsee seuraamaan (parin tunnin viiveellä) nettistriimin kautta. Kello 17 Suomen ajassa alkavasta striimauksesta vastaa Kiswe. Katseluoikeus maksaa 26,99€ ja hinta sisältää livekatseluoikeuden lisäksi pääsyn koko konsertin tallenteeseen, joka on katsottavissa 7.7. kello 17 asti.
Soundi seuraa konsertin nettistriimiä ja raportoi tapahtumista tälle sivulle.
Klo 16.56: Nettistriimi on päällä ja Soundin liveseuranta alkaa. Laskurissa on enää neljä minuuttia, sitten lähtee!
Klo 17.04: Ja näin Mastodon Atlantan Georgiasta saa kunnian potkaista maratonkonsertin käyntiin! Täpötäyteen Villa Parkiin tulee liikettä, kun nelikko käynnistää juhlat Black Tongue -kappaleella.
Klo 17.17: Mastodon jatkaa settiään Blood and Thunder -klassikollaan ja viimeistelee osuutensa Black Sabbathin Supernautilla. Valitettavasti kappaleen laulavan rumpali Brann Dailorin mikki ei ole päällä ainakaan striimilähetykseen ja biisistä tulee näin instrumentaaliversio aina viimeiseen säkeistöön asti. Kappaleen c-osajamittelussa lavalle tulevat myös Toolin, Gojiran ja Slipknotin rumpalit soittamaan perkussioita.
”Kiitos Birminghamille, että isännöitte maailman parasta heavy metal -konserttia!” basisti-laulaja Troy Sanders kiittää yleisöä.
Dailorin laulun uupumista lukuun ottamatta muuten striimin miksaus on todella huippuluokkaa. Soittimet erottuvat, laulut eivät huku massaan ja yleisönkin ääni kuuluu niin, että kotisohvalla pääsee hyvin täpötäyden stadionin tunnelmaan sisälle.
Nyt pieni breikki ja sitten lavalle nousee Rival Sons. Striimissä bändien vaihtojen aikana näytetään fanien videoita, joissa nämä kertovat, mitä Ozzy ja Sabbath heille merkitsevät.
Klo 17.24: Konsertin juontaa suuri heavy metal -fani ja näyttelijä Jason Momoa, joka huokuu vilpitöntä intoa ja iloa.
”Olisin mieluummin siellä teidän joukossanne, mutta näillä mennään”, Momoa vitsailee ja esittelee seuraavan esiintyjän.
Klo 17.33: Rival Sons nostaa hattua Sabbathille esittämällä Electric Funeralin. Kappale sopii bändille todella hyvin ja tulkinnassa on sopivassa suhteessa omaa ilmettä sekä alkuperäistä. Varsinkin nokkamies Jay Buchanan hoitaa tonttinsa vakuuttavasti kanavoiden niin Ozzya kuin Robert Plantia esiintymisessään. Paljasjaloin ympäri lavaa riehunut Buchanan ja koko orkesteri ottivat kyllä kaiken irti lyhyestä setistään.
Klo 17.58: Thrash-suuruus Anthrax pistää seuraavaksi pitit pyörimään Indians-ikivihreällään. Ja hienosti pistääkin: bändi on totutun kovassa iskussa.
”Emme ole täällä sanomassa ’hyvästi’, olemme täällä sanomassa ’kiitos'”, kitaristi Scott Ian lausuu ennen kuin bändi päättää settinsä Sabbathin Into the Voidiin.
Klo 18.08: Laadukkaan äänimiksauksen lisäksi täytyy tässä kohtaa antaa kiitosta striimauksen vakaudesta. Maailmanlaajuiseen tapahtumaan on selvästi osattu varautua teknisesti eikä ainakaan tällä raportoijalla ole tapahtunut kuin yksi minimaalinen pätkäisy. Esimerkillistä toimintaa.
Klo 18.15: Nyt lavan ottaa haltuunsa Iron Maidenin lämmittelijänä hiljattain Suomessa nähty Halestorm (jonka keulakuva Lzzy Hale on muuten illan konsertin ainoa naisrokkari). Kuten muutkin esiintyjät tähän saakka, myös Halestorm heittäytyy lyhyeen settiinsä astetta suuremmalla vimmalla kuin tavallista. Kun soittoaikaa ei ole ruhtinaallisesti, ei kannata/tarvitse turhaan himmailla.
Klo 18.21: Halestorm on illan ensimmäinen Osbournen soolotuotantoa esittävä bändi. Yhtye on valinnut biisikseen myös hieman ”uudempaa ” Ozzya, nimittäin Perry Masonin lokakuussa 30 vuotta täyttävältä Ozzmosis-albumilta.
Klo 18.36: Seuraavaksi pökköä pesään lyö Lamb of God. Laid to Rest käyntiin ja pitti/niskat pyörimään! Randy Blythe on illan ensimmäinen örisijä ja myös örinävokaalit kuuluvat ja erottuvat striimistä kiitettävästi. Bändin soundi sen sijaan on hieman muhjuinen jo lähtökohtaisesti, mutta se ei menoa juurikaan haittaa.
Klo 18.47: Seuraavaksi soitettu Redneck pitää circle pitin liikkeessä. Kiitospuheen jälkeen yhtye lyö pöytään Sabbath-klassikko Children of the Graven. Ja kyllä muuten jytisee, saaden ensimmäiset crowdsurfaajatkin heräämään. Blythe jättää örinät vähemmälle ja kuulostaa puhtaasti laulaessaan hieman Glenn Danzigilta.
Klo 19.04: Jason Momoa jatkaa intoiluaan ja spiikkaa lavalle Tom Morellon kokoaman ”superryhmä A:n”, johon kuuluvat Osbournen soolobändissä 80-luvulla vaikuttanut kitaristi Jake E. Lee, Ozzyn kosketinsoittaja Adam Wakeman, Ozzyn soolobändissäkin vaikuttanut Faith No More -rumpali Mike Bordin, ex-Megadeth-basisti David Ellefson sekä Extreme-kitaristi Nuno Bettencourt. Ryhmä esittää vaihtuvien laulajien kanssa Sabbath- ja Ozzy-ikivihreitä; ensimmäisenä lauluvuorossa on Halestormin Lzzy Hale, joka esittää Ozzyn The Ultimate Sinin.
Klo 19.19: Hale siirtää viestikapulan seuravaksi Disturbedin David Draimanille, jonka johdolla ryhmä tulkitsee Shot in the Dark -klassikon. Jake E. Leelle on tässä kohtaa syytä nostaa hattua, mies nimittäin suoriutuu tontistaan kunnialla, ottaen huomioon, että kitaristi joutui viime syksynä vakavan ampumavälikohtauksen uhriksi.
Shot in the Darkin jälkeen Lee siirtyy sivuun ja tämän paikan ottaa Anthraxin Scott Ian. Esitysvuorossa on nyt Sabbath-ikivihreä Sweet Leaf. Siinä missä Shot in the Dark oli Draimanin esittämänä ehkä aavistuksen pliisu, Sweet Leaf lähtee jo aivan eri energialla Disturbed-keulahahmolta.
Klo 19.23: Sitten mikkiin tarttuu Ugly Kid Joen Whitfield Crane, bassoon Anthraxin Frank Bello ja rumpupallille hypähtää Sleep Token -yhtyeen naamioitu Sleep Token II. Tällä kokoonpanolla hypätään Ozzyn Believer-kappaleen syövereihin Cranen kuulostassa paikoin lähes pimeyden prinssiltä itseltään.
Klo 19.29: Cranen jälkeen lavan keulille astelee esiintyjäkaartin ”popimpaa” laitaa edustava Yungblud, joka rauhoittaa tunnelmaa Sabbathin Changes-slovarin väkevällä tulkinnalla. Kamerat poimivat yeisön joukosta herkistyneitä ja hymyileviä kasvoja.
Klo 19.43: Ennen seuraavaa esiintyjää nähdään videotallenne Tenacious D:stä tutun näyttelijä-muusikko Jack Blackin ja nuorten virtuoosien Mr. Crowley -esityksestä. Ozzyksi pukeutunut Black on – luonnollisesti – varastaa koko show’n, mutta erikoismaininta menee nuorten soittajalupausten vakuuttavalle otteelle.
Klo 19.48: Seuraavana soittovuorossa on Sabbathin sludgemmasta laidasta inspiraatiota ammentava grunge-suuruus Alice in Chains, jonka basisti Mike Inez on soittanut myös itsensä Ozzyn soolobändissä. Yhtye aloittaa settinsä Man in the Box -klassikolla. Kitaristi Jerry Cantrellin laulumikki ei kuulu ainakaan striimissä, mikä on sääli.
Klo 19.51: Yhtye jatkaa wanhojen klassikoidensa merkeissä: seuraavana soittovuorossa nimittäin Would?. Ja Cantrellin laulumikki on edelleen pois päältä.
Klo 19:57: …ja nyt joku päätti pistää kaikki äänet mutelle: striimin soundit mykistyvät totaalisesti Alice in Chainsin aloittaessa Fairies Wear Boots -kappaletta. Lyhyen tauon (ja refresh-napin painalluksen) jälkeen soundit palaavat, mutta ikävästi vasta biisin loppupuolella. Tämä oli tähän asti varsin mallikkaasti sujuneen striimin ainoa iso kompastus, toivottavasti loppuilta sujuu ilman yskimistä.
Klo 20.11: Nyt lavalle astelee ranskalainen Gojira, joka nousi koko maailman tietoisuuteen Pariisin Olympialaisten näyttävällä esiintymisellään. Yhtye aloittaa omalla tuotannollaan: Stranded lähtee komeasti, mutta laulaja-kitaristi Joe Duplantierin örinät hukkuvat musiikin alle. Lisäksi Mario Duplantierin virvelirumpuun on laitettu kaikua sitten kaikkien muidenkin rumpalien edestä.
Klo 20.22: Yhtye jatkaa settiään Silveralla ja edellä mainitusta Olympiakisasta tutulla Mea culpa -kappaleella. Virvelirumpu kuulostaa edelleen yleisön kohahdukselta eikä laulu erotu äänimassan alta – paitsi kappaleessa laulavan oopperalaulaja Marina Viottin ääni onneksi leikkaa läpi. Setin päättää illan ensimmäinen harvinaisempaa/erikoisempaa laitaa edustava Sabbath-cover, nimittäin Under the Sun Vol.4 -levyltä. Pisteet biisivalinnasta, miinusta soundeista.
Klo 20.41: Sitten seuraa illan erikoisohjelmanumero: lavalle nousee kolme rumpalia: Toolin Danny Carey, Red Hot Chili Peppersin Chad Smith sekä Blink-182:n Travis Barker, jotka yhdessä Tom Morellon, Nuno Bettencourtin sekä basisti Rudy Sarzon avustuksella esittävät rumpujamitteluversion Sympton of the Universesta.
Klo 20.49: Seuraavaksi on aika ”superryhmä B:n” esityksen. Morello, Sarzo ja Carey jäävät lavalle ja heidän seurakseen liittyvät Toolin Adam Jones, ex-Judas Priest -kitaristi K.K. Downing sekä Smashing Pumpkinsin Billy Corgan, jotka esittävät… Judas Priestin Breaking the Law’n? Öh, okei… Noh, birminghamilaisbändihän Priestikin on, joten siinä mielessä kai biisivalinnan ymmärtää. Mutta silti hieman erikoista tässä tilanteessa.
Klo 20.56: Samalla kokoonpanolla esitetään vielä Sabbathin Snowblind. Tähän asti kaikki esiintyjät ovat olleet joko odotetun hyviä tai positiivisesti yllättäneitä, mutta täytyy sanoa, että Billy Corgan menee valitettavasti nyt riman ali. Liekö syy biisivalinnoissa vai missä, mutta Corgan tuntuu vetävän koko homman ns. vasurilla. Downing vuorostaan revittelee Snowblindin soolo-osuudessa oikein olan takaa. Sopiiko sellainen Sabbathiin? Makuasioita.
Klo 20.59: Downing ojentaa soittovuoron Nuno Bettencourtille ja Carey rumpukapulat vuorostaan Chad Smithille. Myös Corgan astuu takavasemmalle ja laulajaksi tulee Sammy Hagar. Lavalle nousee lisäksi Living Colour -kitaristi Vernon Reid. Tällä kokoonpanolla esitetään Ozzyn Flying High Again.
Klo 21.06: Reid antaa soittospottinsa Morellolle ja seuraavaksi soittovuoroon tulee Hagarin Montrose-yhtyeen Rock Candy. Täytyy sanoa, että tähän asti ”superryhmä B:n” esitys on jäänyt kokonaisuudessaan hieman vaisuksi…
Klo 21.13: ..Mutta sitten lavalle astelee Ghostin Tobias Forge ja pelastaa tilanteen tulisella Bark at the Moon -vedolla, johon tukea antavat tiukkaakin tiukemman soolon soittava Bettencourt, Reid, Sarzo, Travis Barker sekä Adam Wakeman. Forgen veto on ehdottomasti ”superryhmä B:n” parhaimmistoa.
Klo 21.20: Seuraavaksi lavalle nousee pitkän linjan rock-veteraaneja: lauteille kipuavat nimittäin Aerosmithin Steven Tyler sekä The Rolling Stonesin Ronnie Wood. Vastapainoksi mukana on myös Ozzyn kaksi viimeisintä sooloalbumia tuottanut Andrew Watt kitarassa. Rock ’n’ rollia tarjoillaan kansalle Train Kept A-Rollinin, Walk This Wayn ja Whole Lotta Loven muodossa. Mielellläänhän sitä olisi kyllä jotain Sabbath- tai Ozzy-klassikoitakin kuullut Tylerin tulkitsemana, mutta näillä mennään nyt.
Jatkoa seuraa…