Tässä 11-osaisessa juttusarjassa Tommi Liimatta tavaa 1970-luvun Soundeja ja tekee niiden pohjalta havaintoja musiikkimaailmasta. Tällä kertaa käsittelyssä Juicen ja Soundin suhde.
Olen kuullut tarinoita suomalaisesta poprock-yhtyeestä, jonka maailmanvalloitushaaveita ylläpidetään bändin varakkaan liiderin rahoilla. Yhtyeen toimintaa määrittävät suuret unelmat, laskelmoiva pyrkimys menestykseen ja kyseenalainen realiteettien taju.
Viime aikoina minua on mietityttänyt levyarvostelijan työn haastavuus – on muodostettava lyhytaikaisen kuuntelun perusteella valistunut mielipide – ja toisaalta kysymys: saako kriitikkoa kritisoida?
Jos esimerkiksi The Beatles ei ole läsnä niissä palveluissa, joiden kautta musiikkia kuunnellaan tämän päivän nuorten bileissä, kuunnellaanko sitä? Miten käy tunnustetun kaanonin? Mikä on tulevaisuuden yleissivistystä?