Liimatan aikamatka: Juice Leskinen ja Soundi

Tässä 11-osaisessa juttusarjassa Tommi Liimatta tavaa 1970-luvun Soundeja ja tekee niiden pohjalta havaintoja musiikkimaailmasta.


Liimatan aikamatka 2/11: Juice Leskinen ja Soundi

Ensimmäisessä Soundissa on ilmoitus: ”MEITÄ EI KEISARIT ENÄÄ HOIVAA! Olemme sanoutuneet irti kaikista ohjaksista. Nyt meitä myy COITUS OY. Me omistamme sen ja takaamme että homma pyörii. Soittakaa ja kirjoittakaa. Juice Leskinen & Coitus Int.”

Juicelle on voinut soittaa, 931-27692. Osoite Tuomiokirkonkatu 3 ei ollut oikea toimisto vaan Leskisen ja manageri Pellervo Koskelan kimppa-asunto. Sinne Waldemar Wallenius tammikuussa 1975 meni pyytämään lainaa ensi-Soundin painolaskuun, ja saikin.

Kesällä 1994 kävin ensi kertaa Soundin toimituksessa. Huomasin seinällä Juicen puhelinnumeron.

Keikkajärjestäjille suunnattu Coitus Oy -ilmoitus herättää pari ajatusta: Juice on halunnut hallinnoida kasvavaa rahaliikennettään. Kuka tahansa ilmoituksen nähnyt on voinut soittaa tai mennä painamaan ovikelloa. Enää ei varmasti kukaan tähti painattaisi yhteystietojaan kaikkien nähtäville.

Juice tunsi Soundin perustajat Musa-lehdestä. Edellisenä vuonna hän oli kirjoittanut Musaan Jorma Venerisen Jokakuukautisia (nimimerkkiä käytti myös Harri Rinne). Alkuvuosien Soundia Juice avusti harvoin ja vain vieraskynäpalstoilla, kuten single- arvostelijana (11/79) ja kuvatessaan päiväänsä rockteollisuudessa (10/78). Jälkimmäisessä jutussa hän kuvaa Tampereen YO-talon meininkiä: ”Soundin väkikin oli kuin palkankorotuksen saanutta.”

Seuraava ajatus (9/79) on musiikkimyynnin lamassa turhankin puhutteleva: ”Ei ole syytä opettaa, että mikään ei saa maksaa mitään. Ei nuori ihminen silloin voi tulla keikalle, ja silloinhan ei voi olla rockiakaan.”

Erikoiskohtelua Juice ei Soundissa nauttinut, kriittinen etäisyys säilyi kumminkin puolin. Mikko Alatalo sai kaksi kantta (4/76 ja 12/78), Juice ei 1970-luvulla yhtään. Heistä kumpikin esiintyi vuonna 1977 Soundin tilaajalahja-ep:llä, joka on käytännössä Välikausitakin levy (Leskinen-Alatalo-Virtanen-Rinne).

Välikausitakista Juice kertoo kesän 1977 päiväkirjassa, joka ei sitten kelvannut Kirjayhtymälle. ”Mä sanoin että lähettäkää se takaisin, saatanan idiootit” (3/78). Tämän jälkeen Soundin päätoimittaja Timo Kanerva otti käsikirjoituksen ja siitä tuli neljäs Soundi-kirja. Kuka murhasi rock’n’roll tähden ei ollut myyntimenestys: syksyllä 1979 Soundi kauppasi sitä ja Tauko II -levyä tarjouspakettina. Uusintapainoksen puute on nostanut Leskisen parhaan teoksen divarihinnan lähelle sataa euroa.

80–90-lukujen vaihteessa Juice kirjoitti Soundiin muotokuvia lauluntekijöistä. Vuonna 1993 Silueteista ilmestyi kokoelma Vaikuttajat korvissamme, mutta Kirjayhtymältä, ei Soundi-kirjana.

90-luvulla Juice piti lehdessä kirjapalstaa ja keskittyi runontekoon. Eläkkeelle rokkihommista hän jäi viimeisen Grand Slam -levyn jälkeen, 41-vuotiaana. Pysyvän bändin – eli jatkuvan kehityksen – aika oli ohi. Viimeisten vuosien pelimannisävyiset levytyskokoonpanot olivat päättymispäivällä varustettuja projekteja.

Kesällä 1994 kävin ensi kertaa Soundin toimituksessa. Huomasin seinällä Juicen puhelinnumeron. Painoin sen mieleen. En koskaan soittanut. Siellä olisi vastannut Isä Juhani, Padre Giovanni, murheen tuttu, joka tässä kuussa olisi täyttänyt 65 vuotta.

Julkaistu alun perin Soundissa 2/2015