Viimeinen päivä yksinäisyyttä
Koulunkäynti oli yhtä helvettiä. Inhosin kaikkea sitä. Ainoa lohtu olivat äänilevyt, kirjat ja elokuvat. Siihen aikaan oli paljon hyviä bändejä, sekosin niihin täysin. Olisin halunnut perustaa oman, mutta ympärillä oli pelkkiä tolloja. Enkä osannut soittaa tai laulaa. Mitä minä teen? Mikä minusta tulee? Ehkä kirjailija, jokainen osaa kirjoittaa. Ainakin nimensä, jos ei muuta.
”Hän oli eräänlainen sadisti, mutta tänä ilon päivänä en olisi halunnut tuottaa pahaa mieltä edes hänelle.”
Penkkaripäivänä kunnostauduin maalaamalla pari hyvää pilakuvaa opettajista. Varsinkin matikanopettajan kuivahtanut olemus oli heti tunnistettavissa.
Kaikki nauroivat. Matikanopettaja kuulemma loukkaantui, mistä olin vähän pahoillani. Hän oli eräänlainen sadisti, mutta tänä ilon päivänä en olisi halunnut tuottaa pahaa mieltä edes hänelle.
Pilakuvat kiinnitettiin kuormautojen lavoihin. Pukeuduimme haalareihin ja ajoimme ympäri Oulun kaupunkia heitellen karkkeja lapsille. Oli aurinkoinen helmikuun päivä. Osallistuin kaikkeen, koska tiesin, että tämä oli viimeinen päivä koulussa. En näkisi näitä naamoja enää. Minulla oli pari naispuolista ystävää luokalla, siinä kaikki. Naispuolisten ystävieni kanssa olin vain ystävä, ei muuta.
Minulla ei ollut tyttöystävää. Kukaan ei ollut koskenut minuun. Olin yksinäinen tyyppi, jolla ei koskaan ollut rahaa. Jos oli, niin ostin äänilevyn. Elin omissa maailmoissani. Iltaisin katselin joskus ulos ikkunasta vastapäisen betonitalon valoja.
”Olin yksinäinen tyyppi, jolla ei koskaan ollut rahaa. Jos oli, niin ostin äänilevyn.”
Tuntui mahdottomalta ajatukselta, että saisin koskaan mitään irti ihmisistä, jotka asuvat noiden verhojen takana. Jotkut toiset osaavat olla miellyttäviä, jotkut nuolevat persettä ja jotkut ovat vain niin kovia tyyppejä, että kaikki rakastuvat heihin. En osannut miellyttää, en taipunut nuolemaan persettä enkä ollut kova tyyppi, johon rakastutaan. Minusta ei ollut mihinkään.
Penkkari-iltana, kun luokkamme kokoontui ravintolaan irrottelemaan, huomasin kuitenkin yhden jutun: naiset pitivät minusta. Koulussa en ollut sitä koskaan tajunnut. Siellä urheilulliset tyypit olivat kingejä. En osannut pelata heidän pelejään enkä ollut hyvä sosiaalisissa taidoissa. Pysyttelin syrjässä. Luulin, ettei yksikään tyttö halua minua.
Mutta olin väärässä. Penkkari-iltana minua haettiin jatkuvasti tanssimaan. Luokan kaunein tyttö, joka seurusteli erään komean kundin kanssa, tuli aivan lähelle ja hengitti korvaani. Olisin saanut hänet, jos olisin halunnut. Mutta sen sijaan huomasin seinustalla tytön, jota en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Utuinen katse, hieman horjahteleva olemus. Hän oli kännissä, mutta suloinen. Nappasin hänet ja vein alakerran pubiin.
”Koulu mennyt päin helvettiä, joi liikaa, popsi pillereitä, hengaili vanhempien miesten kanssa.”
Tanssimme ja suutelimme tikkataulun luona. Hän oli sulaa hunajaa ja valmis kaikkeen. Kävi ilmi, että hän oli naapurikoulusta, jäänyt luokalle ja siis vuotta vanhempi kuin minä. Sekopää. Koulu mennyt päin helvettiä, joi liikaa, popsi pillereitä, hengaili vanhempien miesten kanssa.
Kiinnostuin heti. Tajusin, että tässä olisi pääsy ulos yksinäisyydestä. Edellisenä iltana hän oli mennyt Vaakunan yökerhoon ja päätynyt viiskymppisen italialaisen liikemiehen huoneeseen.
– Aivan ihanaa, tyttö kuiskasi. – Se luki mulle runoja italiaksi.
Suutelimme taas pitkään ja hartaasti.
Aloimme tapailla. Tytön kanssa tutustuin uusiin ihmisiin. Päädyin outoihin tilanteisiin. Selvinpäin hän oli siveä kuin nunna, pidättäytyi ja katui kaikkea. Italialainen liikemieskin, oli nyt ala-arvoinen perverssi. En saanut tietää enempää, mutta oletin että häntä oli naitu perseeseen. Juttelimme jumalasta ja kirjallisuudesta. Hän luki paljon ja tiesi asioista. Kännissä hän oli pitelemätön. Kerran hän toi bileisiin kiinalaisen merimiehen, jonka kullin nahan alle oli ommeltu rautakuulia. Hän keräsi outoja tyyppejä kuin kärpäspaperi.
En koskaan rakastellut häntä, vaikka monet kerrat hän tuli hajareisin syliini. Näin kuinka sukkahousujen haarakiila venyi, mutten tehnyt mitään. Hän oli aina liian sekaisin. Olisi tuntunut pahalta jälkeenpäin.
Mutta yksinäisyyden aika oli ohi. Aloin katsella ja kolkutella oviin. Kolkuttavalle avataan, sanotaan Raamatussa.
Teksti: Kauko Röyhkä
Uusi Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarina joka tiistai. Muut osat löydät täältä.