Viime aikoina minua on mietityttänyt levyarvostelijan työn haastavuus – on muodostettava lyhytaikaisen kuuntelun perusteella valistunut mielipide – ja toisaalta kysymys: saako kriitikkoa kritisoida?
Vielä 2000-luvun taitteen Soundi-lehdissä nuoret Apulannan ja Klamydian jätkät vittuilivat surutta tällaisille kriitikoille
Levyarvion funktio on selvä: se on yhden ihmisen vilpitön mielipide arvosteltavasta teoksesta. Arvion sisällön konsepti on suomalaisessa rockmediassa kuitenkin vaihteleva. Jotkut pysyvät tiukasti asiassa, mutta kun lukee lyhyitä arvosteluja, joissa kriitikko kirjoittaa puoleen väliin asti kolumnia ja siirtyy sitten arvostelemansa levyn kimppuun, alkaa kaivata huolellisesti ja tasaisesti kaikille levyn julkaiseville artisteille jaettua kunnioitusta. Tykätä ei tarvitse, mutta intensiivisen kappaleiden analysoinnin tulisi olla poikkeuksetta lähtökohta. On myös huomionarvoista, että kenties arvostetuin pitkän linjan musiikkitoimittajamme Ilkka Mattila ei ole tavannut ampua artisteja alas raflaavilla iskulauseilla, vaikkei pitäisikään levystä. On mahdollista sekä olla kriittinen että kunnioittaa musiikintekijöitä.
Joskus artistin persoona on niin sidoksissa levyn musiikkiin, että arviossa on relevanttia kertoa asiantuntevasti muusikon yksityiselämästä. Mutta kun arvostelija tekee arvailuja taiteilijan elämäntilanteesta tai psykoanalysoi koko yhtyettä, hän epäonnistuu. Psykiatria ei sovi levyarvioihin. Tämä ajatus heräsi joitain kuukausia sitten, kun toimittaja Oskari Onninen pudotteli Nuorgamissa melkoista terapiaa Pariisin Kevät -yhtyeelle, ja bändin kosketinsoittaja Ilari Kivelä päivitti Facebookiin arvion aiheuttamat tunnereaktionsa.
En keksi mitään ärsyttävämpää kuin levyarvostelijan, joka uskoo olevansa hyvä kirjoittaja ja jakelee tähtipussistaan tuomioita artisteille omasta mielestään älykkäillä ja lennokkailla sarkastisilla lauseilla. Vielä 2000-luvun taitteen Soundi-lehdissä nuoret Apulannan ja Klamydian jätkät vittuilivat surutta tällaisille kriitikoille. Uudet bändit ovat varovaisempia. Cheekillä sentään oli pokkaa antaa dissaajalle porttikielto. Jokainen artisti tehköön rauhassa omaa viiden tähden taidettaan.
(Kuva: Ville Malja)