THE ALARM: In The Poppy Fields

The Clash -henkisellä, mutta akustisemman kitarasoundinsa ansiosta folk punkiksi määritellyllä rockilla maineensa luonut The Alarm palaa takaisin. Walesiläisbändi eli kulta-aikaansa vuonna 1983 ilmestyneen debyyttialbuminsa Declarationin jälkeen ja Ruisrockissa Mike Petersin ja kumppaneiden punkvimmaa todistettiin tuoreeltaan jo vuotta myöhemmin. 90-luvulle tultaessa yhtyeen veto alkoi loppua ja laulusolisti Peters keskittyi soolouraansa. Viitisen vuotta sitten Mike Petersillä oli The Cult -kitaristi Billy Duffyn kanssa epätyydyttävä bändiviritelmä Coloursound.

In The Poppy Fieldsin avausraidalla Coming Home Mike Peters vakuuttaa: "It's been a long time coming, but it's good to be back." Mennyt aika ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa palaa eikä The Alarmin comebackistä voi olla Petersin lailla innoissaan. Yhtyeen tavaramerkkinä ylös ja sinne tänne sojottaneet hiukset ovat laskeutuneet ajat sitten ja In The Poppy Fieldsin parilla ensimmäisellä biisillä bändin rock on huolestuttavassa määrin Simple Mindsin ja U2:n kuuloista. 45 R.P.M. nostalgioi punkahtaen vuotta 1977 ja reggaebändi Culturen klassista Two Sevens Clashiä. The Rock And Rollilla The Alarm terästäytyy edelleen, mutta biisin teksti sortuu pateettiseen jankutukseen siitä, kuinka rock ei ole vieläkään kuollut ja kuinka se polttaa omassa sisikunnassa.

In The Poppy Fieldsin lisäksi The Alarm palaa myös vanhemmalla tuotannollaan. Vain vähän ennen paluualbumia on uudelleenjulkaistu lähes päivälleen kuusitoista vuotta sitten Bostonissa tehty keikkataltiointi Electric Folklore Live, singlekokoelma Standards ja vuosina 1989 ja 1991 ilmestyneet studiolevyt Change ja Raw.