Tuoreemmat kotimaiset laulajalauluntekijät, joita voi ilman sarvia ja hampaita sovitella Nurmioksi Nurmion tai Karjalaiseksi Karjalaisen paikalle, ovat olleet huolestuttavan vähissä. Vielä keski-ikäänsä odotteleva Antti Autio on artisti, jossa on ollut aitoa lupausta tähän suuntaan.
Aution viidennellä albumilla ollaan kuulokkeissani ensi kertaa siinä tilanteessa, että lupaukset alkavat toden teolla täyttyä. Se vaatii sen ajan kuin vaatii.
Todella harvoin sitä törmää nykysuomirocklevyyn, joka saa huipuissaan sulkemaan silmät ja miettimään, että nyt ollaan parhauden äärellä. Tie on maalattu maahan sisältää muutamia tällaisia hetkiä, ja mikä parasta, ne näyttävät vaihtavan paikkaa.
Aluksi albumin kohokohdaksi muodostui Oodi, jonka rosoisen Kent-henkisen soinnin ja nurmiolaisen äänenväristelyn liitto sai toivomaan kädet ristissä lisää moista ”rymistelyä”. Seuraavilla kuunteluilla mielenkiinto kohdistui rauhallisempiin paloihin kuten Kompassiin, jonka mollikkaissa hekumoissa ei tarvita silmätippoja.
Mainitut maailmat yhdistää singlenäkin julkaistu Sinä, joka kasvaa herkästä tunnustelusta täyteen pauhuun niin luonnollisin elkein, että moisen edessä on vallan aseeton. Samalla alkaa pohtia, miltä laulun kohteesta on mahtanut tuntua sen ensi kertaa kuullessaan. Harvemmin rakkautta on tunnustettu kotimaisessa rockissa yhtä mieleen kiertyvin rivein: ”Sinä olet mielessä kun ajan motarilla aitaan / Sinä olet silmissäni silloin kun oon vainaa.”
Antti Autiossa meillä on kansansuosikin mitat täyttävä taiteilija, joka osaa sähköttää potemansa tunnot niin, että olennainen – ei enempää eikä vähempää – välittyy. Vaikka albumin biisimateriaali on pääosin oikein hyvää, määrittävin pätkä kaavaa on Aution tulkinta, joka ei valehtele. Rauhankyyhky-renkutuksessa se tosin voisi vähän valehdellakin, jäisivät rasittavuuden rajamaat kulkematta.
Kaipa Autio näyttelijänä teeskennelläkin osaisi, mutta rooliasut jäävät henkariin. ”Rehellisestä rockista” puhutaan ja kirjoitetaan paljon, mutta tässä sitä nyt olisi oikeasti. Ennen kaikkea Tie on maalattu maahan onkin ihmisen tekemä albumi. Haluaisinpa tavata sen tekoälyn, joka kykenisi valmistamaan vastaavanlaisia tuntemuksia nostattavan teoksen.
