Brian Wilsonin psykedeliset minisinfoniat ja varhaisen Pink Floydin pehmeämpi osasto tuntuvat innoittaneen tämän jenkki-duon hyvin omavaraista albumia. Dave Scher hoitaa syntikat ja mellotronit, efektit ja kaikenlaiset kitarat pedalsteeliä myöten Jimi Heyn vastatessa rummuista, perkussioista ja bassoista. Tamburakin surisee. Molemmat myös laulavat, mikä kuuluu viehkoina pikku harmonioina kautta ohjelman.
Spirit Stereo Frequency maalaa kuulijalle aisteja kiihottavan elämyspuiston, jossa vallitsee viehättävän valoisa ellei suorastaan viaton tunnelma sisäänpäin venyvän avaruuden yhtyessä kotikutoiseen pienimuotoisuuteen. Lempeä, hiukan haikea trippailu virittää siihen tilaan, missä sienet, päivänkakkarat ja ohi vilistävä peltohiiri näyttäytyvät nurmella maatessa oikeaa kokoaan suurempina ja kaikessa on läpikuultava tuntu.
Eniten tästä saa irti vain oleilemalla moniulotteisessa äänikuvassa ja loputtomasti pulppuavia yksityiskohtia diggaillen. Melkein mikä laulu tahansa yksittäisenä vetona innostaa matkailun ystävää. Toisaalta mieleen ei jää yksikään, vaan nimenomaan kodikas kokonaisuus.
ALL NIGHT RADIO: Spirit Stereo Frequency
Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Brian Wilsonin psykedeliset minisinfoniat ja varhaisen Pink Floydin pehmeämpi osasto tuntuvat innoittaneen tämän jenkki-duon hyvin omavaraista albumia. Dave Scher hoitaa syntikat ja mellotronit, efektit ja kaikenlaiset kitarat pedalsteeliä myöten Jimi Heyn vastatessa rummuista, perkussioista ja bassoista.
Arvio
ALL NIGHT RADIO
Spirit Stereo Frequency
Sub Pop
Spirit Stereo Frequency
Sub Pop