Parin edellisen levyn tapaan Hell, Fire And Damnation on kasariheviin erikoistuneen Silver Liningin julkaisema ja legendaarisen Andy Sneapin tuottama. Vahvalla rutiinilla siis mennään. Ainoa mikä ei tunnu ammattimaiselta on itse levyn nimi. Eikö sen pitäisi olla Hellfire And Damnation?
Levyn soundit ovat erinomaiset, ja Doug Scarrattin ja Brian Tatlerin kitarointi kuulostaa edelleen hienolta. Ongelmaksi muodostuukin juuri kappalemateriaalin rutiininomaisuus. Tuntuu, että Saxon on ajatellut, että parin vuoden välein julkaistaan levy, oli biisejä tai ei. Tällä kertaa ei. Levyn kymmenen biisiä vaikuttavat pikaisesti sävelletyiltä, eikä yhdestäkään löydy tarttuvaa kertosäettä tai toimivaa koukkua.
Lisäksi biisien aiheet tulevat ihan joka suunnasta. On biisejä Sheffieldin terästehtaista, Roswellin avaruusolioista, Kublai Khanista, 60-luvun piraattiradioista, Salemin noitavainoista, lujaa autolla ajamisesta ja hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Mistään näistä aiheista ei tunnu olevan mitään varsinaista sanottavaa.
Ei kai NWOBHM-bändin sanoituksista merkityksellisyyttä voikaan toivoa, mutta jonkinlaista koherenssia kuitenkin. Bändi ei kuulosta itsekään kiinnostuneelta biiseistään.
