Reilu 30 vuotta, 18 studiolevyä ja yhdeksäs kokoonpano. On selvää, että moiselle uralle mahtuu aaltoliikettä enemmänkin.
Viime vuosina Saxon on hoitanut asiansa vakaan arvokkaasti hötkyilemättä puoleen tai toiseen. Into The Labyrinthin aloitusraita Battalion Of Steel lupaa uudelta levyltä paljon. Hiipivä intro muistuttaa 80-luvun brittiläisen hevin kulta-ajoista ja sävellyksen mahtipontisuudessa on sellaista ylväyttä, jota vain Saxonin ikäluokan bändi voi tarjoilla. Kun yhtye saa vielä soitetuksi pois stadion-kokoluokkaan kuuluvan singlensä Live To Rock, tunneskaala kapenee kummasti ja tunnelma laskee.
Saxonilta irtoaa levyn loppupuolella muutamia jänteviä riffejä, mutta Into The Labyrinth osoittautuu ikävästi nimensä kaltaiseksi levyksi. Bändi ei sittenkään tunnu olleen varma siitä, mihin se pyrkii, eikä se voi kokonaan välttyä poukkoilevuuden tunteelta. Ei Saxon sentään aivan eksyksissä ole. Bändillä on näkemystä, jota ei noin vain yhden hairahduksen takia voi pyyhkäistä pois, mutta modernimman metallin vaikutteet eivät oikein istu Saxonin pirtaan.
