Sanonnan mukaan kolmas kerta toden sanoo. Saxonin kohdalla ei sano, koska ei tarvitse. Edes kakkosvaihe kymmenen vuotta sitten ei pärjännyt sille ainoalle alkuperäiselle The Eagle Has Landedille, joka ilmestyi 24 vuotta sitten.
Siinä, missä alkuperäinen oli napakka yhden vinyylin mittainen tehopakkaus, tuorein on kahden cd:n pituinen mammutti, jossa olisi ollut tiivistämisen varaa. Tästä syntyy vaikutelma, että yhtye olisi tietoisesti pyrkinyt välttämään samojen biisien soittamista kuin ensimmäisellä kotkalevyllä. Niinpä paljon hyvää materiaalia jää kuulematta.
Saxon on äänittänyt keikkojansa viime vuoden ja edellisvuoden kiertueiltaan Euroopassa. Livelevyn soundit ovat hieman tunkkaiset ja ontot.
Lisäksi eräänlainen konserttikokoelma ei jätä kovin hyvää makua suuhun, koska kysymys on ”vain” kokoelmasta, jonka eteen bändin ei ole tarvinnut nähdä ainakaan liikaa vaivaa.
Onhan Saxon hyvä bändi, ei siitä pääse mihinkään. Silti liian monen biisin kohdalla skippaa mielellään yli ja etsii ne parhaimmat sävellykset. Niitä ei 32 kappaleen joukkoon valitettavasti kovin monta mahdu.
