SAXON: Lionheart

Saxonin nokkamies Biff Byford on ehtinyt kehumaan bändin uutta levyä vahvimmaksi yhtyeen koskaan tekemäksi kiekoksi. Periaatteessa Byford ei ole kovin väärässä. Saxonin levyt ovat viime vuosina osoittaneet ilahduttavia piristymisen merkkejä ja yhtyeen levyilleen lataamasta asenteesta kuuluu ylpeyden rinnalla myös nöyryys, joka jossain vaiheessa oli yhtyeeltä kateissa.

Lionheart ei ole Saxonin levyjen jatkumossa poikkeuksellinen työ. Luonnollisesti parhaiten muistetaan 80-luvun mestariteokset, mutta kyllä uudeltakin levyltä löytyy huomionarvoisia hetkiä. Jo kiekon nimiraidan puhdasoppinen kasarityylin mahtipontisuus alkaa lähestyä 747 (Strangers In The Night) -biisin syvintä olemusta.

Saxonin uuden levyn kappaleet luikertelevat raskaaseen mieleen salakavalasti. Kappaleet eivät juurikaan paljasta salojaan, ja levy uhkaa tulla leimatuksi keskisarjan alapuolelle. Loppupeleissä kuitenkin Saxonin tanakka riffitehtailu on niin väkevää piiskausta lähes läpi levyn, ettei bändiä voi ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Lionheart ei ole kokonaisuutena ehjä, mutta bändi on ripotellut vaikuttavia hetkiä sopivin väliajoin. Tästä syystä levyyn suhtautuu tietyllä varovaisuudella. Silti kitaristien napakka työskentely on vankkaa ja hetkittäin peräti varastaa huomion kuuntelemasta kappaleita kokonaisina sävellyksinä.