Vahvan naislaulajan ja taitavan mieskitaristin powerhouse-duo on parhaimmillaan oikea unelmakombinaatio ainakin juurevan rockin ja bluesin kentällä. Beth Hart ja Joe Bonamassa ovat koonneet yhteisille levytyksilleen ja konserttisettiin kummankin osapuolen parhaita artistisia puolia korostavia kipaleita. Järkähtämättömien jazz-, soul- ja bluesklassikoiden rinnalla svengaavat ja värjyvät yhtä uljaasti uudemman polven, kuten Lucinda Williamsin ja Melody Gardot’n laulut. Amsterdamin Koninklijk Theater Carrén keikalta tallentuu komea kaari hurmaavasta Peggy Lee -hitistä Them There Eyes silmiä sumentavaan Etta James -tribuuttiin I’d Rather Go Blind.
Bonamassa pureutuu kuhunkin kappaleeseen täydellä intensiteetillä, vaihtaa toistuvasti soundia ja kitaraa sekä nojaa irtiotoissaan luotettavaan sidekickiinsä, veteraanikomppaaja Blondie Chapliniin. Vain pariin kertaan briljantin soittotekniikan yltiöhurma tuntuu luisuvan melodian kiinteästä johdatuksesta. Sitäkin hivelevämpi on Strange Fruit -version säestys Roy Buchananin aikoinaan jalostamalla herkällä Telecasterin ulvotuksella. Yhtye on tiukka ja eloisa lavamoottori, joka reagoi mehevän musikaalisesti solistiensa tunne-elämyksiin ja mielenliikkeisiin.
