BRIAN WILSON: Gettin´ In Over My Head

Joskus aikojen alussa Eric Claptonin, Elton Johnin, Paul McCartneyn ja Brian Wilsonin esiintyminen samalla levyllä olisi ollut suuri uutinen. Vuonna 2004 se on tyystin merkityksetön minkään muun kuin tämän levyn markkinoinnin kannalta.

Uuden Pet Soundsin toivominen 35 vuotta maailmanmenoa syyntakeettomana ihmetelleeltä Brian Wilsonilta on yhtä viisasta kuin odottaa Diego Maradonan solakoituvan, jättävän kokaiinin ja johdattavan Argentiinan jalkapallon maailmanmestariksi. Toki Wilson kuulee yhä päässään hienoja harmonioita, mutta Don't Worry Babyn ja God Only Knowsin taivaallisten laulusovitusten rinnalla ne alentuvat vain vaivaannuttavaksi nostalgiaksi. Soisin kuulevani odotetulta albumilta muutakin kuin isoisämäisiä ja äiteliä ihannekuvia 50-luvun Amerikasta.

Gettin' In Over My Head -levyllä Brian Wilson palaa toistuvasti jopa The Beach Boysin alkuaikoja vanhempiin tunnelmiin. Rakastamansa 50-luvun viattoman rockin parissa telmiessään hänen lapsenmielinen pirteytensä on suorastaan raivostuttavaa. Kolmen viimeisen raidan sovitukset erottuvat levyn muusta materiaalista maltillisuudellaan ja olisivat luoneet hedelmällisemmän lähtökohdan tälle projektille.

Toivottavasti Sgt. Pepper -kollaasin tekijänä tunnettu Peter Blake ei ottanut tämän albumin kansitaiteesta täyttä hintaa. Se nimittäin muistuttaa värisävyineen kaikkineen luvattoman paljon Paul Wellerin Stanley Roadin pakkausta.